Kun oli noin kolme tuntia aikaa junan lähtöön, kävin hakemassa rinkkani ja respan tytön ohjeiden mukaan menin odottamaan minibussia hotellin edessä olevalle bussipysäkille. Näinkin heti muutaman bussin ajavan ohi pysähtymättä. Ajattelin, että minun pitää ehkä viittoa bussille, jotta se tietää pysähtyä. Seuraavan bussin lähestyessä ojensin käteni merkiksi, mutta bussi pyyhälsi ohi. Samoin seuraava, ja sitä seuraava ja sitä seuraava. Varmaan parikymmentä minibussia ajoi ohi pysähtymättä ja puolen tunnin kuluttua aloin jo olla epätoivoinen, sillä pelkäsin myöhästyväni junasta. Ajattelin, että pitää ehkä mennä pyytämään hotellin työntekijää tulemaan avuksi, mutta viimeinkin yksi minubussi pysähtyi ja pääsin kyytiin. Ja onneksi bussi meni oikeaan paikkaan.
Olin juna-asemalla kuitenkin hyvissä ajoin, joten ehdin vielä istahtaa alas. Tiibetin jälkeen ehdin jo iloita siitä, ettei tarvitsisi enää matkustaa hard sleeperissä. Ilo oli kuitenkin ennenaikaista, sillä tähän suosittuun junaan ei myöskään ollut enää soft sleeperiä vapaana, joten luvassa oli jälleen yö hard sleeperissä. Menin junaan sisään ja kyselin taas vieruskavereilta neuvoa, että mikä on minun punkkani. Tällä kertaa olin onneksi alapunkassa, ja muutenkin tilaa tuntui olevan enemmän kuin Tiibetin junassa. Rinkankin sain hyvin mahtumaan tavarahyllylle. Vaunussa oli myös muita ulkomaalaisia, mutta heidän punkkansa oli eri kolossa kuin omani. Paikalliset lapset olivat meistä hyvin kiinnostuneita ja tulivat kyselemään englanniksi kaikkea mitä osasivat. Erityisen ihmeellisenä he pitivät iPadini irroitettavaa erillistä näppäimistöä. Yksi poika istui vieressäni varmaan puoli tuntia ja katsoi lumoutuneena, kuin kirjoitin blogitekstejä.
Yö sujui oikeastaan ihan mukavasti, ja pärjäsin jopa ilman korvatulppia. Aamulla juna saapui Liujiangin rautatieasemalle. Sieltä piti jollain konstilla päästä 15 km päässä olevalle Liuzhoun päärautatieasemalle. Netistä olin löytänyt ohjeet, että halvimmalla pääsisi perille bussilla 10 yhdellä vaihdolla. Toinen vaihtoehto oli taksi. Olin ajatellut mennä bussilla, koska aikaa oli. Aseman ulkopuolella ei kuitenkaan näkynyt bussia 10 eikä edes sen pysäkkiä. Taksit hupenivat nopeasti sillä suurin osa jatkoi matkaa taksilla. Joku paikallinen mies tuli kyltin kanssa kyselemään, että haluanko kyydin Liuzhouhun. Sanoin, että sinne olen menossa. Hän ehdotti hintaa, minä ehdotin toista, ja lopulta mies suostui minun ehdotukseeni. Mies keräsi kyytiin vielä kaksi paikallista miestä. Siinä vaiheessa mietin, että oli taas fiksua lähteä pimeän taksikuskin kyytiin yksin kolmen vieraan miehen kanssa. Kuski kuitenkin lähti ajamaan oikeaan suuntaan ja ajoi minut ihan aseman eteen. Jäi siis ryöstö onneksi jälleen kokematta. Kiitin kolmen euron kyydistä ja kävelin asemalle.
Liuzhousta Guiliniin matka taittui nopeasti high speed trainilla, jonka nopeus oli n. 200 km/h. Tunnin matka oli niin lyhyt, että meinasin mennä oman pysäkin ohi, kun torkahdin matkan aikana. Onneksi kuitenkin havahduin asemalla ja ehdin napata tavaratkin mukaan. Ulkona satoi vettä, joten kaivoin kuoritakin esiin ja suojasin jälleen rinkan ja päivärepun sadesuojalla. Sitten piti löytää oikea bussibpysäkki kadun toiselta puolelta. Sinne piti mennä alikulkutunnelia pitkin. Bussilla 100 menin sitten eteenpäin muutaman pysäkinvälin ja sitten kävelin vesilammikkoista tietä pitkin Ming Palace International Youth Hosteliin. Olin sen verran ajoissa liikenteessä, ettei huoneeni ollut vielä valmis. Jäin siis aulaan odottelemaan, koska ei huvittanut lähteä sateeseen tarpomaan. Kun huone oli siivottu, raahauduin portaita ylös viidenteen kerrokseen (hissiä ei ollut) ja asettauduin aloilleni. 6 hengen naisten dormissa kämppiksinä oli kiinalaisia tyttöjä, jotka yllätyksekseni puhuivat jonkin verran englantia. Kävin iltapäivällä lähistöllä kiertelemässä kauppoja. Tulin kuitenkin illaksi sadetta pakoon takaisin hostellille. Söin siellä päivällistä ja käytin hyväkseni ilmaista pyykinpesumahdollisuutta.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti