Chengdu

Chengdussa ei ollut ihan niin kuuma kuin Xi'anissa, joten päätin taas kävellä juna-asemalta hostellille. Chengdu Lazybones Templeside Poshpacker Hostel ei ehkä ollut kaikista keskeisimmällä paikalla, mutta muuten aivan loistava hostelli (paras tähän mennessä). Kaikki respan työntekijät puhuivat erittäin sujuvaa englantia, aulan ravintola ja oleskelutilat olivat viihtyisiä ja 6 hengen dormissa oli leveät ja mukavat sängyt. Ainoa miinus oli, että huoneessa ilmastointi ei ollut ihan niin tehokas kuin Xi'anissa, mutta sen kanssa tuli toimeen. Kun olin asettautunut aloilleni, lähdin pienelle kävelylle lähistölle. Ylläyksekseni löysin ison Walmartin, josta sain ostettua kaikenlaista naposteltavaa. 

En jaksanut lähteä sen kummemmalle kierrokselle, joten palasin hostellille. Siellä oli ilmaisena iltaohjelmana tarjolla paperileikkuun opetusta, johon päätin osallistua. Opena toimi 8-vuotias paikallinen tyttö. Ensin harjoiteltiin helppoja kuvioita. Sitten jäljennöspaperin avulla piirrettiin panda-kuvio paperille ja leikattiin. Tovi siinä meni, mutta onnistui. Leikkelytuokion jälkeen istuin aulassa syömässä hostellin herkullista ruokaa. Pari naista tuli kysymään, että haluaisinko tulla heidän kanssaan taksilla katsomaan pandoja seuraavana aamuna. Olin suunnitellut meneväni sinne joka tapauksessa, joten lupasin tulla taksilla. Sovimme tapavamme aamulla aulassa klo 7. 

Seuraavana aamuna piti siis herätä tosi aikaisin. Silmät ristissä menin aulaan, ja kun porukka oli kasassa, lähdimme metsästämään taksia. Ajomatka kesti noin 20 min. Porteilla oli jo jonoa, vaikka Chengdu Giant Panda Breeding Research Base avautui vasta klo 7:30. Ostimme liput ja menimme jonoon. Rynnistimme sisään kiinalaisturistien joukossa ja lähdimme ensin panda-pentujen alueelle. Näimme ensin pandoja lasin takaa, mutta sitten löytyi myös useampi alue, jossa pandat olivat ulkona. Aamut ovat pandojen aktiivisinta aikaa, ja aktiivisilta ne vaikuttivatkin. Olisimme voineet jäädä seuraamaan niitä tuntikausiksi, jos ei turisteja olisi alkanut valua paikalle enenevässä määrin. Ohikulkiessa näimme myös punapandoja. Lopuksi kävimme museossa, jossa kerrottiin keskuksen työstä ja pandoista. Päätimme mennä takaisin hostellille bussilla, koska meitä epäilytti, että taksikuskit huijaavat. Olin saanut hostellilta ohjeet, että miten pandakeskukseen pääsee bussilla, joten noudatimme ohjeita takaperin. Yhdellä vaihdolla selvisimme, ja noin tunnin päästä olimme takaisin hostellilla.

Iltapäivälle olin ilmoittautunut kokkikurssille. Klo 14 kaksi englannintaitoista opasta haki minut ja kanadalaisen pariskunnan hostellilta. Menimme läheiselle torikujille maistelemaan herkkuja ja ostamaan ruoka-aineksia. Saimme kaikki "salaisen tehtävän", joka piti suorittaa torilla. Tehtävät jaettiin paperilapuilla kirjakuorissa sopivan rahamäärän kera. Minun tehtävänäni oli ostaa sichuanin pippuria, joka onnistui hyvin haluttua tuotetta osoittamalla ja rahaa vilauttamalla. Saimme myös maistaa tuota pippuria, ja se onkin aikamoista. Se vie muutamaksi minuutiksi tunnon koko suusta ja kielestä. Toisen naisen tehtävänä oli ostaa kevätkääryleitä, jotka olivat aivan muuta kuin niitä friteerattuja pakastekääryleitä, joita Suomessa aina saa. Näihin valittiin itse ainekset, myyjä sekoitti ne kulhossa kastikkeen kanssa ja pyöräytti ne pienen letun sisään. Ai että oli hyvää. Kolmannen naisen tehtävänä oli ostaa tietynlaisia säilöttyjä munia, jotka olivat kovan kuoren sisällä. Näitä maistoimme sitten myöhemmin.

Shoppailukierroksen jälkeen menimme keittiöön, jossa itse kokkaus tapahtui. Saimme ensin teetä ja vesimelonia. Kokki saapui paikalle ja pääsimme aloittamaan. Valmistimme 3 eri ruokalajia ja jokaista 3 annosta: kokki teki yhden, minä yhden ja pariskunta yhden. Ensimmäisenä valmistimme possua ja kevätsipulia sisältävän annoksen. Sitten tuli tofua ja viimeisenä vihannesannos. Kokki valmisti aina ensin yhden annoksen malliksi, sitten me teimme perässä (kokin avustuksella tietenkin). Aina kun annos valmistui, maistelimme niitä. Oma possuannokseni onnistui kuulemma ihan hyvin, mutta tofussa kastike ei jostain syystä suurustunut kunnolla. Vihannesannoksesta kokki kehui, että siinä on erinomainen balanssi makujen kesken (ihan joo taitoa oli tämä, eikä missään nimessä vahinko). Kun kaikki annokset olivat valmiina, veimme ne pöytään ja nautimme niitä päivälliseksi. Emme millään jaksaneet syödä kaikkea, vaikka hyvää olikin. Juomaksi sain greippijääteetä jääpaloineen, ja join sen ripuliriskistä huolimatta (ei tullut ripulia onneksi). Saimme oppailtamme todistukset kurssin suorittamisestä, käytetyt reseptit ja pienen paketin sitä ostamaani sichuanin pippuria. Olin oikein tyytyväinen kurssiin ja hyvilläni siitä, että menin. Joudun kyllä aika pitkään odottamaan, että pääsen taas kotiin kokeilemaan noita reseptejä uudelleen.