Seikkailu Bambumerellä

Olin alun perin suunnitellut tekeväni Chengdusta päiväretken Jiuzhaigou National Parkiin, jossa on kirkkaita järviä, vesiputouksia ja vuoria. Chengdussa kuitenkin alkoi tuntua siltä, ettei nyt ole hyvä aika mennä sinne. Retki tulisi kalliiksi ja sää oli huono, joten päätin jättää Jiuzhaigoun seuraavaan kertaan ja tehdä jotain muuta. Lonely Planetista luin Bamboo Sea -kansallispuistosta, ja se vaikutti erilaiselta kuin jo näkemäni paikat, joten päätin mennä sinne. Etsin netistä tietoa, että miten sinne pääsee ja mitä siellä kannattaa tehdä. Päätin mennä ensimmäisenä lähellä olevaan isompaan kaupunkiin Yibiniin ja yöpyä siellä. 

Aamulla nukuin kuitenkin pitkään ja pakkasin rauhassa tavarani. Jätin suurimman osan tavaroista hostellille talteen. Kävin kaupassa ostamassa evästä ja pankkiautomaatilla nostamassa rahaa. Paitsi että se ei sujunutkaan niin helposti. Vasta neljänneltä kokeilemaltani automaatilta sain käteistä, muissa laite valitti, ettei korttini magneettijuova toimi. Liekö tuo viimeinen sitten käyttänyt sirua vai miten, mutta onneksi sain lopulta rahaa. Iltapäivällä menin bussiasemalle ja kysyin lippuluukulla lippua Yibiniin. Se sujui helposti, ja klo 14:40 bussi lähti liikkeelle. Reilu 4 tuntia myöhemmin bussi saapui Yibiniin, ja bussiasemalta menin paikallisbussilla keskustaan.

En ollut varannut majoitusta etukäteen, koska ajattelin, että kyllä isosta kaupungista aina majapaikan löytää. Menin ensimmäisenä Lonely Planetin suosittelemaan hotelliin, mutta siellä heti sanoivat, että eivät voi ottaa ulkomaalaisia vieraita. Tai siis google translate sanoi, koska kukaan ei puhunut englantia. Seuraavaksi menin Wikitravelin suosittelemiin paikkoihin, ja sama juttu. "Emme pysty ottamaan ulkomaalaisia vieraita". Viidennessä hotellissa alkoi jo melkein itkettää, kun ajattelin, että joudun nukkumaan yön ulkona. Ajattelin, että menen juna-asemalle ja ostan junalipun johonkin yöjunaan, jos ei muu auta. Hotellin setä kuitenkin Hotel Victoriaa. Kysyin, että missä se on. Hän tuli kadulle kanssani ja viittoi taksin, jonka pyysi viemään minut sinne. 

Hotelli vaikutti hienolta (ja kalliilta). Seinällä oli luullakseni hinnasto, ja halvin huone oli sadan euron luokkaa. Ajattelin, että kokeilen kuitenkin, ja maksoi mitä maksoi, yöpaikka on saatava. Kysyin tiskillä taas google translaten välityksellä, että olisiko huonetta. Tällä kertaa vastaus oli, että voisinko antaa passini. Huojentuneena annoin passin ja hoidin maksun (600 yuania eli n. 86 €). Huoneeni oli 8. kerroksessa ja näköalan lisäksi oikein siisti. Sänky oli mukava ja wifi toimi erinomaisesti. Menin suihkuun ja olin siellä varmaan 20 min. Nautin ilmastoinnista ja siitä, että sain olla omassa rauhassani ja hillua nakuna ihan vaan koska siltä tuntui. Nukuin myös erinomaisen hyvin. Aamulla nautin aamiaisbuffetista ja menin sitten respaan kirjautumaan ulos. Sainkin siellä puolet maksamistani rahoista takaisin, eli olin maksanut huoneen hinnan lisäksi panttimaksun. Ei siis edes ollut kallis tämä yö "Luksushotellissa".

Klo 8:15 lähdin kävelemään bussipysäkille ja oikea bussi saapuikin heti. Sen piti viedä minut eteläiselle bussiasemalle muutaman kilometrin päähän. Bussi kuitenkin ajoi mahdotonta kiertoreittiä kaikkia mahdollisia pikkukatuja pitkin, joten vasta puoli tuntia myöhemmin pääsin asemalle. Ostin lipun Channingiin klo 9:19 lähtevään bussiin. Se oli perillä klo 10:25. Ostin sitten lipun klo 11:10 lähtevään bussiin, jolla pääsisin yhteen Bambumeren pienistä kylistä, Wanliniin. Koska ulkona oli kuuma, odottelin sisällä odotusaluassa. Klo 10:50 menin ulos laiturialueelle tiirailemaan, että mistä bussini lähtisi. Katsoin kaikki laiturit läpi, mutta kylteissä ei lukenut Wanlinia ollenkaan. Seisoskelin siinä eksyneen näköisenä, kun yhdesgä bussista tuli ulos nuori nainen, joka kysyi englanniksi, tarvitsenko apua. Hänkin katsoi laiturit läpi ja totesi, ettei Wanlinia näy. Hän kävi kysymässä virkalijalta, joka sanoi, että bussi lähti juuri äsken, siis yli 20 min etuajassa. Seuraava bussi lähtisi klo 12. Kiitin naista avusta, otimme selfien ja hän meni takaisin omaan bussiinsa.

Minä menin takaisin sisälle. Viereen tuli istumaan pari poikaa, jotka katsoivat lippuani ja totesivat, että he ovat tulossa samaan bussiin. Oikea bussi tuli laiturille klo 11:15. Pojat näyttivät, että tuossa on oikea bussi. Menin bussiin istumaan heti, vaikka kuski ilmeisesti yritti selittää, ettei se lähde vielä. En kuitenkaan halunnut jäädä taas kyydistä. Klo 12 bussi sitten lähti liikenteeseen, mutta jäi kalastelemaankadun varresta kyytiläisiä, eli oikeastaan lähdettiin matkaan klo 12:30. Klo 13:30 saavuimme puiston porteille, ja jäin siinä pois kyydistä. Menin ostamaan lipun ja kävin erittäin siistissä vessassa. Sitten lähdin kävelemään. Ensin reilu kilometri sinne Wanliniin ja toinen mokoma gondolin juurelle. Ostin gondoliin lipun ja sitten jonottelin 50 min, että pääsin kyytiin. Gondoliin mahtui vain kaksi ihmistä kerrallaan, joten sain gondolikopin kokonaan itselleni. Se liisi 25 min ajan vehreän bambumetsän yllä.

Ylhäällä ihailin maisemia ja lähdin kävelemään kohti toista gondolia ennen kuin se suljettaisiin. Ensimmäisen gondolin huipulla oli porukkaa, mutta kävellessäni kauemmaksi en enää nähnyt ketään. Aloin jo miettiä, että kävelenkö ihan väärään suuntaan, mutta sitten olinkin yllättäen perillä seuraavan gondolin alkupisteessä. Täällä ei ollut jonoa. Gondoli kulki kauniin solan yli ja maisemat olivat mielestäni vieläkin kauniimmat kuin ensimmäisessä gondolissa, joka on kuitenkin selkeästi suositumpi. Gondoli saapui solan toiselle puolelle ja sieltä lähti kävelyreitti kallion rinnettä pitkin eteenpäin. Siellä oli temppeleitä, luolamaalauksia ja -kaiverruksia ja ennen kaikkea huikeat maisemat. Ihmisiä oli paljon, mutta mahduin kuitenkin liikkumaan. 

Sitten jatkoin taas kävelyä eteenpäin. Tavoitteena oli päästä yöksi Wanli-kylään, josta pääsisin sitten seuraavana päivänä kätevästi bussilla takaisin Channingiin. Onneksi suurin osa matkasta oli alamäkeä. Tapasin matkalla ulkomaalaispariskunnan, joka kysyi, että missä yövyn. Sanoin, etten tiedä vielä. He sanoivat varanneensa majoituksen etukäteen Booking.comin kautta, mutta majapaikassa ei oltu tätä varausta noteerattu ja he yöpyivät siellä nyt "pimeästi". He ajattelivat seuraavana päivänä vaihtaa majapaikkaa, mikäli mahdollista. Jossain vaiheessa käännyin risteyksestä väärään suuntaan, mutta vastaantuleva mies osoitti minulle, että pitäisi mennö toiseen suuntaan. Siellä se Wanli sitten olikin. Ja taas alkoi majoitusrumba. Ulkomaalaista ei hyväksytty. Uskoakseni se johtuu siitä, että koska kaikki yöpyjät pitää rekisteröidä ja siitä tulee hotellin pitäjille enemmän työtä, ei heidän ole pakko ottaa ulkomaalaisia vastaan kun kiinalaisiakin turisteja riittää. Hassua sinänsä, koska muualla olen tottunut siihen, että turisti (ja turistin rahat) otetaan aina mielellään vastaan. 

Kun taas ännännessä paikassa oli kieltäydytty majoittamasta minua, hotellin omistaja kuitenkin sanoi tuntevansa kaverin, joka voisi minut majoittaa. Hän soitti tälle kaverille, joka tuli hakemaan minua autolla. Ajoimme vähän matkan päähän Wanlista ja saavuimme ihan siistinnäköiseen majataloon, jossa oli minulle vapaa huone (oikein siisti sellainen). Hintaa tuli 200 yuania. Tästä hinnasta olimme sopineet ennen kuin nousin auton kyytiin. Olen melko varma, että mies yritti nyt pyytää minulta enemmän rahaa, mutta heittäydyin tyhmäksi ja hän totesi, että antaa olla. Hän kysyi, että haluaisinko ruokaa. Vastasin myöntävästi, joten pitkän suihkun jälkeen menin alakertaan ruokailutilaan, jossa oli paljon paikallisia ja turisteja syömässä ja pelaamassa. Omistaja oli värvännyt useita lapsia/nuoria juttelemaan kanssani englanniksi, ja he tulivatkin kyselemään kaikenlaista kollektiivisella englannintaidollaan ja google translatella. Sain ruuaksi possua ja sienikeittoa, joita tuotiinkin sitten ihan kunnollinen määrä. En millään jaksanut syödä kaikkea, keitosta en edes puolia, sillä siitä määrästä olisi varmaan riittänyt kymmenelle ihmiselle. Maksoin ruuan ja menin huoneeseeni nukkumaan.

Aamulla heräsin puoli yhdeksän aikaan. Lähdin ulos huoneestani eväsaamiaisen jälkeen. "Aulassa" ei ollut ketään, joten jätin avaimen pöydälle ja poistuin paikalta vähin äänin (maksu oli kuitenkin hoidettu). Kävelin 15 min takaisin Wanliin ja menin sen keskellä olevan aukion viereen. Siinä oli sellainen bussipysäkin näköinen juttu, joten päätin odottaa siinä. Netin ja Lonely Planetin mukaan Wanlista piti lähteä minibusseja Changningiin 15-20 min välein. No eipä lähtenyt ainakaan siitä keskustassa olevalta "bussipysäkiltä". Odottelin siinä tunnin, kun ensimmäinen bussi tuli paikalle. Ihmisiä nousi pois kyydistä ja ryntäsin heti kysymään kuskilta, että meneekä bussi Changningiin. Hän vastasi myöntävästi, ja nousin kyytiin. Kuski kuitenkin näytti ikkunassa olevasta aikataulusta, että bussi lähtisi liikkeelle vasta puolen tunnin päästä eli 11:30. Odottelin siis vielä bussissa. Sitten meni reilu tunti, että oltiin Changningissa. 

Katsoin lippuluukun yläpuolella olevasta aikataulusta, että seuraava bussi Chengduun lähtisi klo 14:40 ja sitä seuraava klo 17:40. Ostin lipun tuohon ensimmäiseen, ja kävin sitten vähän kävelemässä kaupungilla. Oli kuitenkin niin kuuma, että palasin bussiaseman odotusaluaan odottamaan. Päätin, että tällä kertaa menen jo vähintään puoli tuntia aiemmin laiturille odottamaan, ettei käy niin kuin edellisenä päivänä. Menin siis sinne, ja oikea laituri löytyi. Bussi saapui hetken päästä ja menin heti sisään. Matka kesti onneksi vain reilu 5 tuntia (arvio oli 5-7 tuntia). Chengdussa piti sitten vielä kävellä sopivalle bussipysäkille ja mennä muutama pysäkinväli paikallisbussilla. Klo 20:45 olin viimein perillä. Oli kyllä aikamoinen seikkailu, eikä kyllä varmaan tullut yhtään halvemmaksi kuin Jiuzhaigou. Tästä viisastuneena en kyllä enää ikinä mene mihinkään varaamatta jotain majapaikkaa etukäteen. Ja vaikka busseissa onneksi on ilmastointi, on junalla matkustaminen miljoona kertaa mukavampaa, vaikka matka kestäisikin kauemmin.