Xi'an

Kun astuin ulos bussista Xi'anissa, kuumuuden tunsi heti. Mittari näytti 41 C eikä tuullut yhtään. Yritin pähkäillä, että miten pääsisin kätevimmin hostellille. Hetken pohdin jo taksia, mutta päätin kuitenkin kävellä. Kuumuudessa piti edetä hyvin hitaasti, mutta mikäs kiire minulla oli. Kun oikea katu viimein löytyi, olin jo ihan valmis heittäytymään pitkäkseni sänkyyn. Xi'an See Tang Youth Hostel oli mukavalla kävelykadulla, jolla oli paljon kalligrafiatervikkeita myyviä liikkeitä sekä taiteilijoita. Itse hostelli oli myös hyvin viihtyisä, ja respassa puhttiin englantia. Minulla oli 5 yöksi sänky kolmannessa kerroksessa olevassa 4 hengen naisten dormissa. Huonekaverina oli mm. kiinalainen tyttö, joka ei juuri poistunut huoneesta, tilasi sinne noutoruokaa ja katsoi videoita puhelimelta, sekä jenkkitäti, joka kommentoi kaikkea kovaäänisesti. Hän mm. nauroi minulle, kun minulla oli t-paita päällä (lääkäri t-paidassa oli kuulemma tosi hauska juttu). Vielä hauskempaa oli kun käytin illalla otsalamppua (kuulemma kaivostyöläisen lamppu).

Ensimmäinen ilta meni ihan levätessä ilmastoidun huoneen rauhassa. Seuraavana päivänä nukuin pitkään ja lähdin vasta iltapäiällä kylille. Päätin mennä katsomaan kaupungin muureja. Sisäänkäynti oli aivan hostellin lähellä. Muurille pääsi kävelemään, ja muuria pitkin pääsi tekemään n. 14 km lenkin. Minulle oltiin suositeltu pyörän vuokraamista, joten nappasin muurille ylös päästyäni pyörän alle ja lähdin kierrokselle. Pyörän satula oli liian matalalla, vaikka nostin sen maksimiinsa. Pyörässä ei myöskään ollut vaihteita, mutta koska reitti oli tasaista eikä ollut mäkiä, pääsi eteenpäin hyvin vähän huonommallakin pyörällä. Muurilla näkyi paljon muitakin pyöräilijöitä. Yksi paikallinen mies poikansa kanssa pyöräili viereeni ja tervehti. Ihmettelin aluksi, että mitä hän oikein haluaa. Ilmeisesti kuitenkin hän vain halusi treenata englantiaan, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Oli kuulemma lomalla perheensä kanssa, ja nuorin lapsi oli vasta 11 kk. Kun muuri oli kierretty, palasin takaisin hostellille laiskottelemaan. 

Seuraavana päivänä päätin jatkaa turistikierrosta ja käydä katsastamassa kaksi tornia (heh), eli kello- ja rumputornit kaupungin keskustassa. Ensin kellotorni, koska se oli lähempänä. Torni ei sinänsä ollut mitenkään ihmeellinen: sisällä oli esillä kalligrafiaa. Näköala oli kuitenkin hyvä. Sitten kävelin lyhyen matkan rumputornille, joka oli melko samanlainen kuin kellotorni, mutta siellä oli oikeasti rumpuja. Satuin olemaan siellä oikeaan aikaan, sillä pienellä lavalla esitettiin muutama kappale paikallisilla soittimilla, rummuilla ja kelloilla. Kun tornit oli nähty, menin kävelemään muslimikorttelin ihmisvilinään. Siellä oli kaikenlaisia kauppoja, myyntikojuja, ja toinen toistaan herkullisemman näköisiä ruokia katukojuissa. Kiertelin ympäriinsä ja katselin paikkoja. Huomasin, että yhden ruokakojun edessä oli tosi pitkä jono. Päättelin, että siellä täytyi olla tarjolla jotain erityisen hyvää. Kävi ilmi, että sieltä sai paistettuja mausteisia mustekaloja. Ostin yhden ja oli muuten hyvää. Pian päätin lähteä kävelemään takaisin hostellille. Matkalla pysähtelin kuitenkin vielä katsastamassa kauppoja. Hostellilla minulle oli tullut uusi kämppis, ranskalainen nuori nainen. Menimme yhdessä istuskelemaan hostellin viihtyisälle kattoterassille ja vietimmekin illan siellä.

Olin ajatellut, että ryhdistäytyisin ja menisin viimein katsomaan Terrakotta-armeijaa. Aamulla ei kuitenkaan huvittanut herätä herätyskellon soidessa aikaisin, ja uskottelin itselleni, että koska on sunnuntai, siellä on varmaan ihan hirveä turistipaljous (ja niin varmasti olikin). Päätin siis jatkaa uniani ja lähdin vasta iltapäivällä liikenteeseen. Päätin mennä vatsomaan Big Wild Goose Pagodaa. Sinne oli n. 4 km matka, jonka päätin kävellä, koska ei ollut enää ihan niin kuuma (vain joku 33 C) eikä tarvinnut ottaa rinkkaa mukaan. Perille päästyäni pagodin edessä olevassa valtavassa suihkulähteessä oli meneillään vesishow, ja samalla pauhasi kovaääninen musiikki. Jäin vartiksi katsomaan showta, mutta se vain jatkui ja jatkui, joten päätin jatkaa matkaa. Kiersin puistossa pagodin lähistöllä ja nautin maisemista. 

Sitten menin lounaalle Tripadvisorin suosittelemaan First Noodle in the Sun -ravintolaan. Suositusten mukaan kannatti kokeilla Biang Biang -nuudelia, joten valitsin listasta sen. Tarjolla olisi ollut myös muita hyvännäköisiä herkkuja (ja mm. smell of urine -niminen annos). Biang Biangista oli tarjolla tavallinen ja deluxe-versio. Otin deluxen, koska sekään ei ollut kallis. Tarjoilijalle maksettiin heti ja ehk' vartin päästä ruoka tuotiin pöytään. Annoksessa oli jotain lihaa, kastiketta, kasviksia ja yksi iso pitkä ja leveä nuudeli. Metsästin nuudelin pään syömäpuikoilla ja laitoin sen suuhun. Puraisin siitä aina pätkän kerrallaan. En tiedä, miten annos olisi oikeasti pitänyt syödä, mutta kukaan ei tullut korjaamaan, joten jatkoin tällä omalla tavallani (tarjoilijat kyllä katselivat vieressä kun söin). Se oli ehkä elämäni paras nuudeli. Palasin takaisin hostellille ja illalla skypetin kotiin. 

Seuraavana päivänä oikeasti ryhdistäydyin (sitten kuin olin katsonut Game of Thronesin uusimman jakson). Menin metrolla rautatieasemalle ja sen vieressä olevalle bussiasemalle. Olin lukenut netistä ohjeita, että millä bussilla Terrakotta-armeijalle pääsee. Bussiasemalla oli kuitenkin erittäin selkeästi merkitty, että mikä bussi sinne menee, ja työntekijät vielä ohjasivat oikeaan bussiin, jos ei vaikka kissankokoisilla kirjaimilla olevaa opastekylttiä huomannut. Menin istumaan bussiin, ja hetken päästä se lähti liikkeelle. Matkan aikana kerättiin maksu. Noin 70 min kuluttua olimme perillä parkkipaikan laidalla. Siitä piti vielä kävellä kymmenen minuuttia lukuisten myyntikojujen ohi lippuluukulle. Sitten liput tarkastettiin ja mentiin turvatarkastukseen. Sen jälkeen piti joko kävellä 15 min tai maksaa pieni summa pikkubussista (valitsin kävelyn). Lopulta oli vielä viimeinen lipuntarkastus ja olin viimein museoalueella. 

Menin ensin museoon, jossa oli näyttely Terrakotta-armeijan löytymisestä ym. Yläkerrassa oli myös valokuvanäyttely Unescon maailmanperintökohteista. Museon jälkeen menin varsinaisille patsaiden löytöpaikoille. Niitä oli 3, ja aloitin niistä pienimmästä eli hallista 3. Siellä oli muutamia sotilaita eikä ihan hirveästi ihmisiä. Hallissa 2 oli jo vähän enemmän sotilaita ja ihmisiä. Halli 1 kuitenkin räjäytti potin: ensin piti taistella itsensä ihmismassan läpi, että pääsi ihan turvakaiteen viereen. Sitten vasta pääsi kunnolla näkemään tuon valtavan alueen ja todella tarkasti ja yksityiskohtaisesti tehdyt sotilaspatsaat seisomassa siisteissä riveissä. Alueella oli myös näytillä vielä restauroimattomia patsaita, eli vieläkään ei kaikkea olla löydetty. Meni tovi, että pääsin kiertämään koko alueen. Turisteja oli paljon, mutta ei niin paljon kuin olin pelännyt. Palasin lopulta takaisin bussipysäkille ja 75 min bussimatka kului torkkuessa. Metrolla pääsin takaisin hostellille. Nyt olin viimein nähnyt sen, minkä takia olin Xi'aniin tullut.

Viimeinen aamu meni pakkaillessa. Check-outin jälkeen lähdin vielä keskustaan shoppailemaan. Sitten palasin hostellille dataamaan. Pari tuntia ennen junan lähtöä nappasin tavarat mukaan ja menin metrolla takaisin juna-asemalle. Siellä jouduin vielä turva- ja lipuntarkastusten jälkeen odottelemaan, ja juna oli myöhässä, mutta pääsin viimein kyytiin siistiin 2 lk hyttiin. Matka sujui kommelluksitta kahden nuoren ja yhden vanhemman naisen seurassa. Seuraavana päivänä juna saapui seuraavaan kohteeseeni Chengduun.