Menin bussilla juna-asemalle, jossa olin kerrankin juuri sopivasti. En joutunut odottamaan kuin 5 minuuttia ennen kuin pääsin jo junaan. Matka sujui mukavasti reissuhuivia neuloessa. Muuta en ehtinytkääntehdä, sillä piti myös nukkua ja juna oli perillä Huaihuassa jo klo 6:50. Siellä oli vuorossa 3 tunnin junanvaihto. Menin aluksi aseman eteen ulos istumaan, koska vielä ei ollut liian kuuma ja kaipasin raitista ilmaa. Herätin hilpeyttä siellä neuloessani. Jossain vaiheessa joku tuli kuitenkin pesemään katukiveystä painepesurilla. Laitteesta lähti niin kova ääni, että päätin siirtyä sisälle. Olin sen verran hyvissä ajoin liikenteessä, että siellä mahtui jopa istumaan penkille. Junamatkan seuraava nelituntinen etappi sujui niin ikään neuloessa. Sitten olinkin jo perillä Zhangjiajie Cityssä.
Seuraavaksi piti etsiä minibussi, jolla pääsisin Wulinyuan-kylään. Ohjeena oli, että juna-asemalta katsottuna vasemmalla McDonals'in vieressä. Menin sinne, eikä siellä mitään minibusseja näkynyt. Pohdin, että pitäisiköhän mennä bussiaseman sisään. Oikeassa olin. Turvatarkastuksen ja odotusaulan läpi kuljettuani pääsin laiturialueelle, ja siellä vasemmalla niitä minibusseja oli riittämiin. Katsoin kartasta kylän kiinankielisen kirjoitusasun ja löysin laiturin, jossa luki oikeat merkit. Varmistin kuitenkin vieä laiturilta seisovalta naiselta, että olen oikeassa paikassa. Pian bussi saapuikin paikalle ja lähti liikenteeseen. Matkan varrella nappasimme kyytiin naisen, joka keräsi maksut ja jäi sitten pois kyydistä. Matkan aikana myös satoi ajoittain runsaastikin vettä, mutta onneksi sade tuli maksimissaan 10 minuutin kuuroina.
75 min myöhemmin olimme perillä. Olin unohtanut sanoa kuskille, missä kohtaa halusin jäädä pois kyydistä. Pysähdyimme siis noin kilometrin päässä hotellistani. Ei siinä muuten mitään, mutta kävellessäni alkoi ripotella vettä ja pian Esteri ja Ahteri ilottelivat keskenään. Jäin erään hotellin edustalle katoksen alle odottamaan, että sade laantuisi. 10 minuuttia myöhemmin vettä tuli kuitenkin edelleen taivan täydeltä. Päätin lähteä liikkeelle. Itseni kastumisesta en ollut huolissani, sade vaan mukavasti viilensi. En kuitenkaan halunnut kastella tavaroitani. Laitoin siis pikkureppuni muovipussiin ja sen vielärinkan sadesuojan alle. Sateessa kävelin vielä epähuomiossa hotellin ohi liian pitkälle ja jouduin palaamaan takaisin. Siellä se Maosao Inn kuitenkin oli. Respassa yksi työntekijä puhui jopa englantia. Sain huoneen 3. kerroksesta. Näkymä ei ollut paras mahdollinen, mutta se näkyi myös hinnassa. Vaihdoin läpimärät vaatteet kuiviin ja kävin ruokakaupassa ostamassa eväitä seuraavalle päivälle. Sitten pulahdin hotellin raikkaaseen uima-altaaseen, jossa sain nauttia viilentävästä vedestä ihan yksin. Myös hotellin superleveä sänky tarjosi mukavan yösijan väsyneelle matkaajalle.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti