 |
| Saanatunturin rinteessä |
Perinteisesti juhannus on tullut vietettyä jonkun mökillä jollain porukalla, ja yleensä aina perheen kanssa. Tänä vuonna halusin kuitenkin käyttää hyväksi kolmen päivän viikonlopun ja tehdä jotain ihan muuta. Meidän mökki on kyllä yksi lempipaikoistani ja vähän harmittaa, että tänä kesänä en pääse siellä kauheasti aikaa viettämään (onneksi viime kesänä olin siellä lähes joka viikonloppu, ja heinäkuussa ehdin ehkä siellä piipahtaa tänäkin vuonna). Mökkeilyn sijaan päätinkin siis lähteä yksinäni seikkailemaan Kilpisjärvelle ja sieltä vielä eteenpäin Norjan puolelle. Reissuun olisi kannattanut käyttää huomattavasti enemmän aikaa, mutta se ei nyt tällä kertaa ollut mahdollista, joten kolmen ja puolen päivän oli riitettävä. Ajomatkoihin itsessään kului paljon aikaa (Rovaniemeltä on Tromssaan yli 8 tunnin matka), mutta onneksi tykkään ajella, ja maisemia katsellessa matkakin sujui yllättävän joutuisasti.
 |
| Pikkuporoja evästauolla |
 |
| "Auringonlasku" matkalla Kilpisjärvelle |
Päivä 1: Rovaniemi - (melkein) Kilpisjärvi
Torstaina pääsin lähtemään töistä kolmen aikaan. Tavaroiden pakkaus oli edellisenä iltana jäänyt vielä vähän vaiheeseen, joten meni muutama tovi, että sain auton lähtövalmiiksi. Sitten piti vielä käydä tankkaamassa, ja muutama muukin ihminen halusi juuri silloin tankata siellä halvimmalla bensa-asemalla (kumma juttu). Sitten vain auton stereoissa nupit kaakkoon ja menoksi. Alkumatka sujui rutiinilla tuttua tietä pitkin, ruuhkaakaan ei ollut pahemmin kuin ihan alussa. Sirkassa pysähdyin ensimmäisen kerran jätskitauolle. Alun perin olin ajatellut, että jäisin yöksi jonnekin matkan varrelle, mutta ajaminen sujui rattoisasti eikä vielä väsyttänyt, joten ajoinkin lähes Kilpisjärvelle saakka. Tien varrella oli useita parkkipaikkoja ja sivuteitä, jotka eivät vieneet mihinkään. N. 30 km ennen Kilpisjärveä huomasin lupaavan näköisen sivutien, joka johti isolle aukealle, jota muutama muukin oli joskus nuotiopaikkana käyttänyt. Aukion laidalle laitoin teltan pystyyn, siinä sai rauhallisesti nukkua aamuun asti.
 |
| Ensimmäisen yön telttapaikka |
 |
| Suomen maanteiden korkein kohta |
Päivä 2: Saanan valloitus Kilpisjärvellä
Juhannusaaton aamu ei erityisemmin valjennut, koska aurinko oli paistanut koko yön. Joka tapauksessa heräsin hyvin virkeänä ja tavarat pakattuani lähdin jatkamaan matkaa Kilpisjärvelle. Pysähdyin ensiksi luontotalolla hyödyntääkseni heidän fasiliteettejaan ja ilmoittamaan reittisuunnitelmani. Sitten ajoin auton n. 5 km päässä olevan retkeilykeskuksen parkkipaikalle, josta vaellusreittini alkoi.
 |
| Saanan juurella |
Ensin kävelin jonkin aikaa koivumetsässä pitkospuita pitkin. Sitten tulin Suomen pisimmän portaikon juurelle, josta oli 4 km matkaa Saanan huipulle. Siinä vaiheessa meinasin melkein jättää koko homman väliin (koska inhoan portaita), mutta onneksi lähdin kuitenkin rauhalliseen tahtiin kapuamaan. Ja kas kummaa, ei se ollutkaan läheskään niin kauheaa kuin Merulla :). Aina sopivin väliajoin oli hyvä pysähtyä tasaamaan hengitystä ja ottamaan kuvia upeista maisemista. Puolivälissä portaikkoa rappusten vieressä oli useamman metrin pituinen lumikaistale, jossa nelilapsinen perhe oli laskemassa pyllymäkeä. Suosittelivat sitä minullekin, mutta ajattelin säästää sen alastulomatkalle. Jossain vaiheessa portaat loppuivat, ja matka jatkui tunturin rinnettä pitkin. Alussa oli vähän jyrkempää, mutta loppua kohti mäki vain loiveni. Viimein huiippu oikeasti jo näkyi, ja pääsin sinne ollessani vielä ihan hyvissä voimissa. Tuuli oli aika navakka ja huipulla oleva lämpömittari näytti +2C, joten pidempää levähdystaukoa en huipulla viitsinyt pitää. Kuvia kyllä ehdin ottaa ihan riittävästi joka suuntaan, oli vaan sen verran komeat näkymät.
 |
| Suomen pisimmän portaikon juurella |
 |
| Ne ei lopu koskaan |
 |
| Melkein huipulla |
 |
| Kilpisjärvi ja Ruotsin tuntureita |
 |
| Saana 1029 m |
 |
| Saana 1029 m |
Alastulo samaa reittiä pitkin oli yllättäen yhtä pitkä kuin ylös meno, mutta se kävi paljon helpommin. Ja portaiden puolimatkassa pääsin kuin pääsinkin laskemaan pyllymäkeä (hyvin liukui ilman pulkkaa tai liukuriakin). Portaiden alapäässä lähdin vastakkaiseen suuntaan kuin mistä olin tullut, koska päivää oli vielä jäljellä ja halusin käyttää sen kiertämällä koko Saana-tunturin. Portaiden juurelta Saanajärven päivätuvalle oli matkaa 4 km. Toisin kuin Saanan huipulle kavutessa, tällä reitillä ei tullut vastaan edes yhden yhtä ihmistä. Tie oli paikoitellen luminen ja märkä, mutta aurinko paistoi ja linnut lauloivat, joten ei ollut valittamista. Lähestyessäni tupaa sen pihalla oleva koirakaksikko toivotti minut tervetulleeksi erittäin kovaäänisesti. Tuvassa oli istumassa koirien omistajapariskunta, joka oli onneksi laittanut kamiinaan tulen. Pian koira- ja ihmisparit lähtivät jatkamaan matkaa, joten jäin tupaan yksin paistamaan makkaraa.
 |
| Pyllymäkeä alaspäin |
 |
| Saanan ympäri |
 |
| Saanan ympäri |
 |
| Saana ja Saanajärvi. Juhannusuinti jäi tällä kertaa väliin. |
 |
| Saanajärven päivätupa |
Saanajärven tuvalta matka jatkui eteenpäin virkistävän lepo- ja ruokatauon jälkeen. Tällä etapilla sukset tai lumikengät olisivat olleet tarpeen: suunnilleen puolet matkasta polku oli lumen peitossa, ja kun oli pariin otteeseen uponnut lumeen reittä myöten, päätin kiertää virallisen reitin ja siirryin kävelemään vähän ylemmäs vuorenrinnettä. Tämä oli ihan toimiva ratkaisu, tosin sielläkin maa oli pääsääntöisesti märkä sulamisvesistä. Kummpparit <3. Jossain vaiheessa polku haarautui: toinen haara johti luontokeskukselle ja toinen retkeilykeskukselle. Loppumatka olikin sitten samanlaista koivumetsäpolkua kuin ihan alkumatka, ja pian olinkin jo takaisin auton luona. Luontokeskuksen fasiliteetit tulivat tarpeeseen.
 |
| Luminen reitti |
 |
| Saana |
 |
| Määränpää lähestyy |
Seuraavana ohjelmassa oli sopivan yöpymispaikan metsästäminen. Retkeilykeskuksen vessat ja suihkut houkuttelivat, mutta paikka oli tupaten täynnä, eikä mukavannäköisiä telttapaikkoja ollut enää jäljellä. Lähdin siis ajamaan tietä vielä vähän eteenpäin, ja n. 5 km päässä retkeilykeskukselta löytyi tien läheisyydestä taas sopivan rauhallinen telttapaikka. Kun teltta oli pystyssä, kelpasi nauttia maittava juhannusateria (eli nuudelikeittoa, näkkileipää ja suklaakeksi).
 |
| Toisen yön telttapaikka |
 |
| Maittava juhannusateria |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti