Safarifirmojen viidakko ja tärkeät tipit

Ngorongoro crater

Monille tulee Afrikasta ensimmäisenä mieleen safari. Meilläkin safari oli ykkösenä listalla Tansaniassa tehtävien aktiviteettien suhteen. Oli siis alusta asti selvää, että safarille menemme. Sopivan safarifirman löytäminen oli kyllä varsinainen operaatio. Ensimmäisenä luin Lonely Planetin Tansanian matkaoppaasta eri vaihtoehdoista, jo safarikohteita riitti useamman matkan tarpeiksi. Myös safarifirmoja oli lueteltuna toista kymmentä, ja googlettelemalla löytyi vielä satoja lisää. Olimme jo suunnitelleet vapaaehtoistyötä Arushassa, joten keskityin vaihtoehdoissa pohjoisessa sijaitseviin kansallispuistoihin. Lähes kaikki safarifirmat mainostivat suosituimpien safarien kohdistuvan kolmeen kansallispuistoon: Serengeti, Lake Manyara ja Tarangire. Näiden lisäksi ehdottomasti kannattaisi mennä Ngorongoron luonnonsuojelualueelle kraatteriin. Näistä paikoista löysin myös paljon ylistäviä arvosteluita, joten päätin kohdentaa safarikyselyt niihin sijoittuviin retkiin.

Gnuulauma Serengetissä

Seuraavaksi meidän piti miettiä, kuinka monta päivää haluamme viettää safarilla. Aluksi ajattelimme viikkoa, mutta kun lähettelin sähköposteja kymmenkuntaan eri firmaan, kävi nopeasti selväksi, ettei meidän 4000 € matkabudjetillamme pystyisi toteuttamaan niin pitkää safaria edes telttamajoituksella ja lyöttäytymällä isomman ryhmän mukaan. Muutamaan luotettavan oloiseen firmaan lähetin vielä useita lisäkyselyjä lyhemmistä safareista, mutta vaikka päiviä vähennettiin, hinnat olivat edelleen aikamoisia. Suurimpana ongelmana oli se, että meitä oli vain kaksi henkilöä, jolloin meille jakaantuisi suhteessa isompi osa kuluista kuin isommassa porukassa. Olisimme mielellämme lyöttäytyneet isompaan porukkaan, mutta kukaan näistä luotettavista (eli Lonely Planetin tai muun luotettavan tahon suosittelemasta) firmasta ei tarjonnut mahdollisuutta yhdistyä toiseen ryhmään. Viikkojen viestittelyn ja lukuisien budjettilaskelmien jälkeen jätin asian hautumaan, emmekä tehneet vielä päätöksiä suuntaan tai toiseen.

Afrikannorsuja Lake Manyara National Parkissa

Kun olimme rekisteröityneet vapaaehtoistyöhön, sain sähköpostia TVE-järjestön yhteyshenkilöltä Tansaniasta. Hän kertoi, että he tekevät yhteistyötä Tanzania Host Experience -firman (THE) kanssa. THE järjestää safareita ja muita retkiä kohtuulliseen hintaan. Kysyin heiltä safarivaihtoehdoista ja hinnoista, ja heidän hintapyyntönsä oli huomattavasti alhaisempi kuin millään muulla tarkastamallani firmalla. Tämä heti epäilytti, sillä moneen otteeseen eri yhteyksissä oli varoiteltu, että liian halvat safarit eivät välttämättä tarjoa sitä mitä luvataan. Toisaalta he tekivät yhteistyötä sen järjestön kanssa, minkä kautta olimme menossa vapaaehtoistyöhön, eli jonkinlainen oikea kontakti heihin oli.

Sateenkaaren tuolla puolen - Lake Manyara National Park

Lähetin useita sähköposteja THE:n yhteyshenkilölle ja hän vastasi aina nopeasti ja asiallisesti viesteihin. Hän kertoi, että voimme sopia safarista sitten orientaatiotilaisuudessa saavuttuamme Arushaan. Hinta olisi vielä huomattavasti halvempi, jos saisimme samaan porukkaan viisi muuta vapaaehtoista. Kyselin alustavasti facebookissa, onko kukaan samaan aikaan Arushaan tuleva vapaaehtoinen kiinnostunut safarista, ja muutama vastasi olevansa. Päätimmekin siis olla varaamatta mitään safaria etukäteen ja odottaa, että saisimme porukan kasaan paikan päällä. Arushassa orientaatiotilaisuudessa tapasimme muita vapaaehtoistyöntekijöitä ja saimme koottua yhdeksän henkilön porukan 3 yön/4 päivän safarille Lake Manyaraan, Serengetiin ja Ngorongoroon. Hintaa safarille tuli 560 UDS /hlö (+ tipit n. 50 € /hlö), ja siihen sisältyi oikeastaan kaikki: kuljetukset, puistojen sisäänpääsymaksut, telttamajoitus, ruuat ja opastus. Kerrottakoon, että kahden hengen ryhmältä saman retken hinta olisi ollut 925 USD /hlö + tipit, mikä olisi silti ollut merkittävästi halvempi kuin muilta firmoilta kyselemäni vastaavat retket.

Ngorongoro Conservation Area

Lopuksi vielä asiaa tipeistä. Tansaniassa kaikennäköisillä retkillä odotetaan, että asiakkaat maksavat tippiä riippumatta palvelun tasosta. Eri lähteissä on annettu erilaisia sopivaksi katsottuja tippisummia yleisesti tarjotuista palveluista (esimerkiksi safariopas, kokki jne.), mutta niissä tippisummat tuntuivat vaihtelevan melkoisesti. Meillekin tippien antaminen tuotti monesti päänvaivaa, koska emme ikinä osanneet arvioida paikalliseen hintatasoon sopivaa summaa. Safarille mennessämme saimme oppaaltamme infolapun, jossa oli safarin matkasuunnitelman lisäksi myös heidän ehdotuksensa tipeiksi, eli 60 000 Tsh /hlö oppaalle (eli n. 30 €) ja 40 000 Tsh /hlö kokille (eli n. 20 €). Keskustelimme muiden ryhmäläistemme kanssa tipeistä, ja päädyimme siihen että kaikki maksavat tuon heidän ehdottamansa summan, koska olimme hyvin tyytyväisiä heidän palveluihinsa ja loppujen lopuksi kyse oli aika pienistä summista. Kaikkien tippirahat koottiin yhteisiin kirjekuoriin, joissa rahat annettiin kiitosten kera niiden saajalle. Vuorivaelluksella tippien antaminen oli vielä teatraalisempaa ja näyttävämpää kuin safarilla, mutta siitä lisää myöhemmin. 

Takseissa hinta tuli sopia etukäteen, eikä siellä enää kuulunut antaa tippiä sovitun hinnan lisäksi. Ravintoloissa oli soveliasta pyöristää laskun loppusumma ylöspäin lähimpään kymppitonniin. Monissa pakoissa oli myös erillisiä tippiboxeja, joihin oli suotavaa jättää pieni rahasumma. Erityisesti Sansibarin päiväretkillä päivän lopuksi opas ”vaivihkaa” laittoi tippilaatikon näkyvälle paikalle. Joskus kävi myös niin, ettei älynnyt tarpeeksi pontevasti kieltäytyä avusta tai palvelusta, jolloin joutui maksamaan juomarahaa myös asiasta, jota ei oikeasti halunnut tai jonka olisi voinut tehdä itsekin. Onneksi kyse oli aina todella pienistä summista, jotka kuitenkin saattoivat olla paikallisille hyvinkin merkittäviä ansioita. Vessoista sen sijaan emme tainneet maksaa mitään koko reissun aikana, ja vaikka ne olivatkin suurimmaksi osaksi aika hirveässä kunnossa, niitä ainakin löytyi lähes joka paikasta akuutin hädän iskiessä.

Vessa Ngorongorossa