Big Five ja pari muuta eläintä Tansanian Safarilla - Osa 3

Tanzania Host Experience: 4 päivän safari telttamajoituksessa 
Lake Manyara National Park, Serengeti National Park, Ngrorongoro Conservation Area 
2 autoa, 9 valkonaamaa, 2 opasta, 2 kokkia 
560 USD + tipit 100 000 Tsh /hlö

Reissun upein auringonnousu

Päivä 3 - Serengeti

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme (lähes) pirteinä klo 5:30. Aamutoimien jälkeen meille oli ruokakatoksessa tarjolla teetä, kahvia ja keksejä. Kuuden aikoihin pakkauduimme autoihin ja lähdimme etsimään optimaalista paikkaa ihailla auringonnousua.Pian sopiva paikka löytyikin, ja pääsimme nauttimaan reissun ehdottomasti upeimmasta auringonnoususta.

Puhveli aamuauringossa

Hyeenat kärkkyvät osaansa saaliista

Leijona sanoi painavan sanan

Aurinko nousi melko korkealle yllättävän nopeasti, ja hyvän tovin sitä ihailtuamme jatkoimme ajelua ympäri Serengetiä. Menimme verkkaisesti liikkuvan puhvelilauman ohi. Jonkin matkan päässä edellisenä iltana näkemämme naarasleijona oli edelleen vahtimassa puhvelisaalistaan ja oli saanut kaverikseen toisenkin naarasleijonan. Hyeenalauma kärkkyi taka-alalla saalista, joten leijonat kävivät sanomassa niille painavan sanan. Tuolloin korppikotkat yrittivät niin ikään saada osansa puhvelista, mutta joutuivat nöyrtymään. 

Pumba ja monta pikku-Pumbaa

Virtahepojen valtataistelu

Hyeena ei piittaa turistilaumoista

Aamupäivän aikana näimme vielä lisää puhveleita, hyeenoja, seeproja, virtahepoja ja muita eläimiä. Parhaiten Serengetin eläimistä jäivät kuitenkin mieleen leijonat, joita näimme monia useaan otteeseen. Chuin puskaradiosta tuli viesti leijonalaumasta, ja pääsimme ajamaan ihan tien laidalla makoilevan leijonalauman viereen. Laumassa oli useita isompia naarasleijonia ja todella monta pentua, jotka eivät mitenkään häiriintyneet siitä, että useita safariautoja oli niiden vieressä ja kymmenet kamerat räpsyivät. Toisessa puskaradion kertomassa kohteessa 3 naarasleijonaa loikoili päiväunilla puun oksilla. Kun aikamme olimme kuvailleet niitä, huomasimme puun alla ruohikossa kymmenkunta pikkuleijonaa, jotka nostivat päänsä puussa olijoiden hypätessä takaisin maan kamaralle.

Leijonalauma päivänokosilla

Hurja metsästäjä

Safariautot ja kameroita räpsyttävät ihmiset eivät paljoa hetkauttaneet

Päivänokoset puussa

Noin klo 11 palasimme takaisin Tumbili Public Campsitelle, jossa söimme runsaan brunssin. Ennen matkan jatkumista ehdin vielä kirjoittaa postikortteja autossa. Klo 13 lähdimme ajamaan takaisin Ngorongoroon. Matkalla näimme vielä seepra- ja gnuulaumojen lisäksi tien poskessa nukkuvan urosleijonan ja kaksi ruohikossa makoilevaa gepardia. Itse en kyllä kiikareilla katsoessakaan erottanut, oliko kyseessä gepardi, leopardi vai jopa leijona, mutta Chuin mukaa ne olivat gepardeja, ja jälkikäteen kuvasta katsottuna voi todeta Chuin olleen oikeassa.

Gepardi kurkistaa heinikosta

Seeprat lepuuttavat päitään

Serengetin portilla odottelimme taas jonkin aikaa lupien saamista. Matkan jatkuessa porukka oli aika väsynyttä, ja suurin osa meistä taisi keskittyä maisemien sijasta unikuviin. Ajoimme kuitenkin samaa reittiä kuin edellisenä päivänä, joten uusia maisemia ei ollut tiedossa. Klo 17 jälkeen saavuimme viimein Simba Campsitelle, joka oli ihan kraatterin reunalla. Maisemat olivat hyvin samanlaiset kuin Uudessa-Seelannissa Ngungurussa, jossa niin ikään olimme telttailemassa pari vuotta sitten. Suihkut ja (länsimaiset) vessat sijaitsivat toisella puolella leirintäaluetta, mutta ne olivat paikalliseen tasoon nähden todella hyvässä kunnossa ja lämmintä vettäkin tuli. Itse asiassa siellä oli paras suihku siihen mennessä koko matkan aikana.

Teltat näköalapaikalla

Kuu oli ylösalaisin

Meille oli laitettu telttojen läheisyyteen valmiiksi pitkä ruokapöytä, jonka ääressä istuimme porukalla viettämässä iltaa. Auringon laskettua piti hakea lisää vaatetta lämmikkeeksi, koska olimme sen verran korkealla, että oli suorastaan viileää. Päivällinen oli jälleen erittäin maukas ja vähintäänkin riittävä. Chui piti taas tapansa mukana briiffauksen seuraavan päivän ohjelmasta. Ennen nukkumaanmenoa ihailimme vielä aivan upeaa tuikkivaa tähtitaivasta.

Upea öinen valoshow

Big Five ja pari muuta eläintä Tansanian safarilla - Osa 2

Tanzania Host Experience: 4 päivän safari telttamajoituksessa 
Lake Manyara National Park, Serengeti National Park, Ngrorongoro Conservation Area 
2 autoa, 9 valkonaamaa, 2 opasta, 2 kokkia 
560 USD + tipit 100 000 Tsh /hlö

Ngorongoro Crater

Päivä 2 - Ngorongoro ja Serengeti

Toisena safaripäivänä ajoimme Ngorongoro Conservation Arean läpi Serengeti National Parkiin. Ajomatka oli melko pitkä, mutta maisemat olivat upeat ja näimme paljon eläimiä matkan varrella. Aluksi nousimme kapeaa tietä kauempaa katsottuna lähes pystysuoraa rinnettä ylös. Vaikuttavan näköinen rinne jatkui molempiin suuntiin silmänkantamattomiin. Chui kertoikin, että rinne on Rift Valleyn reunaa, ja se kulkee Etiopian, Kenian, Tansanian ja Mosambikin läpi. Wikipedian mukaan The Great Rift Valley (Iso hautavajoama) on laaja vajoamakokonaisuus, joka levittäytyy Mosambikista Etiopian pohjoisosiin. Vajoaman leveys on noin 30–100 kilometriä ja syvyys muutamasta sadasta metristä useisiin tuhansiin metreihin. Etelä-pohjoissuunnassa alue kattaa 6 000 kilometriä. Sen eteläosa on Itä-Afrikassa sijaitseva pitkä, osittain kaksihaarainen laakso East African Rift, joka on syntynyt noin 15 miljoonaa vuotta sitten itäisen Afrikan irtautuessa muusta Afrikasta. Tämän Itä-Afrikan hautavajoaman itähaaran (Gregory Rift) reunoille on muodostunut mm. Mount Kilimanjaro ja Ngorongoro Crater, eli pari Tansanian suosituinta luontonähtävyyttä. Matkailu siis todellakin avartaa, muuten en olisi tätäkään asiaa oppinut (tai ainakaan ikinä muistanut, vaikka maantiedon tunnilla hautavajoamista on hyvinkin saatettu joskus puhua).

Ngorongoro Conservation Area 

Kun olimme nousseet rinnettä ylös, päädyimme ennen pitkää Ngorongoron luonnonsuojelualueen portille, jossa useita(kymmeniä) muitakin autoja oli odottamassa maksujen ja lupa-asioiden hoitamiseksi. Meille päivän lopullinen kohde oli Serengeti, mutta sinne päästäksemme piti ajaa Ngorongoron läpi, ja siihenkin piti ostaa erillinen lupa. Chui arveli, että luvan saamiseen menisi yli tunti, mutta jo puolen tunnin kuluttua pääsimme jatkamaan matkaa. Melko pian saavuimme kraatterin reunalle ihailemaan näkymiä ja ottamaan valokuvia. Sen jälkeen ajoimme mutkittelevaa tietä pitkin melko pitkään. Eläimiä näkyi runsaasti, eikä pieni sadekaan haitannut.

Kirahvilauma päiväkävelyllä Ngorongorossa

Tasangot olivat täynnä gnuita, seeproja ja muita eläimiä. Iltapäivällä näimme myös ison kirahvilauman. Chui ajoi meidät ihan sen lähelle, ja nousimme ulos autosta niitä ihailemaan. Kirahvit tosin lähtivät pian kävelemään meitä karkuun. Tasankoalueen reunalla oli akasiapuita, joiden luokse menimme pikniklounaalle. Lounasta syödessämme useita Maasai-ihmisiä tuli katsomaan meitä. Emme oikein ymmärtäneet, mistä he ilmestyivät, sillä aluksi ketään ei ollut paikalla ja sitten yhtäkkiä heitä olikin joka puolella. Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa eteenpäin, ja jonkin ajan kuluttua pysähdyimme yhteen monista Maasai-kylistä. Kaikki muut ryhmäläiset maksoivat 30 USD ja menivät katsomaan kylää ja sen asukkaita. Me emme halunneet osallistua, koska kyseessä oli mielestämme turisteille tarkoitettu demonstraatio, joka ei kuitenkaan olisi autenttinen kokemus.

Sateenkaari Serengetin päättymättömällä tasangolla

Gnuulauma Serengetissä. Niitä oli paljon.

Seeproja ja pikkuseepra Serengetissä

Kun muut olivat kokeneet tarpeeksi maasai-kulttuuria tansseineen ja polttomerkkeineen, pääsimme jatkamaan matkaa. Saavuimme pian Serengetin rajalle, ja pian olimme taas portilla odottamassa sisäänpääsymuodollisuuksien hoitumista. Odotellessa kiipesimme näköalapaikalle ihailemaan Serengetin päättymättömiä tasankoja. Kun matka jatkui, näimme safarin ensimmäiset leijonat makoilemassa ruohikossa. Chuin puskaradiossa kerrottiin jatkuvasti paikoista, joissa eläimiä näkyy. Ajoimmekin mutkittelevaa reittiä kohteeseen, jossa muutama muukin autollinen ihmisiä oli kiikaroimassa puussa makoilevaa leopardia. Jossain vaiheessa pitkä autossa vietetty päivä alkoi jo painaa. Chui ajoi meidät otolliseen paikkaan nauttimaan upeasta auringonlaskusta. Kun aurinko oli laskenut horisontin taa, lähdimme ajamaan leirintäalueelle. Matkan varrella näimme vielä naarasleijonan syömässä iltapalaksi puhvelia.

Leopardi iltapäivätorkuilla

Kirahvi maastoutuu Serengetissä

Viekas hyeena lähestyy vaivihkaa 

Puhvelin kohtalona oli joutua iltapalaksi

Noin klo 19 saavuimme (uskoakseni) Tumbili Public Campsitelle Chuin avustuksella pystytimme telttamme mutaisessa maastossa otsalamppujen valossa. Teltat olivat lähellä vessaa, jota en haluaisi enää edes ajatella. Tansaniassa ylipäätään vessat olivat usein aika kauheita, mutta tuon täytyy olla inhottavin vessa, jossa olen ikinä käynyt.  Onneksi oli edes pimeää, niin ei kunnolla nähnyt, mitä kaikkea siellä vilisti. Siellä oli sekä länsimaalaisia pyttyjä että reikä lattiassa -malleja, joista jälkimmäiset olivat oikeasti tässä tapauksessa parempi vaihtoehto. Suihkussa ei myöskään sinä iltana käyty muuten kuin jalkapesulla, koska emme halunneet viettää yhtään ylimääräistä hetkeä pesutiloissa.

Auringonlasku Serengetissä

Kun ensimmäisestä vessajärkytyksestä oli selvitty, menimme ruokailukatokseen, jossa meille tarjoiltiin taas erittäin maittava illallinen popcorneineen ja alkukeittoineen. Ulkona oli niin pimeää, että todella upea tähtitaivas näkyi vielä paremmin kuin edellisenä iltana. Kauempana näkyi myös vaikuttavaa salamointia. Ruuan jälkeen Chui jälleen briiffasi meitä seuraavan päivän ohjelmasta. Sitten painuimmekin jo pian pehkuihin, jotta jaksaisimme seuraavana päivänä herätä aikaisin katsomaan auringonnousua. Leirintäalue sijaitsi Serengetin alueella eikä sitä oltu mitenkään aidattu, joten eläimet pääsivät liikkumaan telttojen lähelläkin. Itse nukuin kuin tukki, mutta muut kuulivat yöllä eläinten ääniä. 

Serengetin ilta

Big Five ja pari muuta eläintä Tansanian safarilla - Osa 1

Tanzania Host Experience: 4 päivän safari telttamajoituksessa 
Lake Manyara National Park, Serengeti National Park, Ngrorongoro Conservation Area 
2 autoa, 9 valkonaamaa, 2 opasta, 2 kokkia 
560 USD + tipit 100 000 Tsh /hlö

Lake Manyara National Park

Päivä 1 - Lake Manyara

Safarielämyksemme alkoi joulupäivän aattona, jolloin lähdimme kahdella autolla ajamaan kohti Lake Manyaraa. Meidän autossamme oli lisäksemme kolme muuta vapaaehtoistyöntekijää, kokki ja oppaamme Chui. Toinen auto oli pienempi, siellä oli neljä vapaaehtoistyöntekijää, toinen kokki ja toinen opas. Matka kansallispuiston ulkopuolella sijaitsevaan kylään (Mtu wa Mbu) pysähdyksineen kesti pari tuntia, ja tuossa kylässä olevalla Jambo Campsitelle meille pystytettiin teltat seuraavaa yötä varten. Leirintäalueella söimme ”pikniklounaan”, minkä jälkeen levähdimme hetken aikaa.  Kokit jäivät valmistamaan meille illallista. Iltapäivällä ajoimme 10 minuutin matkan päässä olevaan Lake Manyara -kansallispuistoon. Portilla odottelimme jonkin aikaa, että Chui hoiti lupa- ja maksuasiat kuntoon. Sitten pääsimme aloittamaan ensimmäisen game driven.

Sinimarakatin puppy face

Vihermarakatti eli"sinipalliapina"

Oppaamme Chui oli aina game driven aikana radiopuhelimella yhteydessä muihin oppaisiin, ja tämän puskaradion kautta hän kuuli, missä päin eläimiä on. Tällä maksimoitiin tiettyjen eläimien näkemisen mahdollisuudet ja saatiin mahdollisimman monta asiakasta tyytyväiseksi. Välillä tosin päättelimme, että jossain täytyy olla jokin eläin, kun useita autoja oli pysähtyneenä samaan kohtaan. Chuilla oli kyllä paljon harjaantuneempi silmä eläinten bongaamiseen kuin meillä, mikä tietysti kertoo hyvästä ammattitaidosta.

Virtahepo jaksoi nousta vedestä

Olimme etukäteen keskustelleet siitä, mitä haluamme ja toivomme safarilta. Päädyimme silloin siihen, että haluamme nauttia kauniista luonnosta ja eläimistä, eikä koko ajan tarvitse olla kamera kädessä kuten muut turistit valtavine objektiiveineen ja GoProineen. Mehän nimenomaan halusimme välttää matkan aikana kliseisiä turistijuttuja, mikä tietysti on täysin ristiriidassa sen seikan kanssa, että ylipäätään lähdimme safarille. Siellä nimittäin näki enemmän ”valkonaamoja” kuin koko Arushassa olon aikana yhteensä. Todellisuudessa emme ehtineet olla puoltakaan tuntia ensimmäisessä puistossa, kun verenpaine ja äänenvoimakkuus alkoivat nousta ja toisen safariauton kiilatessa suoraan eteemme, kun yritimme ottaa kuvaa puussa makaavasta leopardista. No, ainakin ajatus oli hyvä, ja kyllä me ehdimme myös nauttia maisemista ja eläimistä, vaikka kamerat (3 kpl) olivatkin ahkerassa käytössä. Kuitenkaan mikään kamera pysty täysin tallentamaan sitä upeaa elämystä, jonka noiden neljän päivän aikana koimme.  

Kirahvineidin poseeraus

Lake Manyara on mielestäni hyvin monipuolinen kansallispuisto: kasvusto on vehreää, erilaisia eläimiä on paljon ja maisemat vaihtelivat muutaman tunnin aikana metsästä tasankoon. Puisto on myös sen verran pieni, siitä ehtii saada hyvän kokonaiskuvan yhdessä iltapäivässä eivätkä etäisyydet eri kohteiden välillä ole pitkiä. Mieleenpainuvin kokemus puistossa (edellä kuvatun leopardi-insidenssin ohella) oli se, kun suuri norsulauma vaelsi aivan automme vierestä. Juuri norsu oli sellainen eläin, jonka halusin ehdottomasti safarin aikana nähdä, ja tuolloin näimme niitä todella paljon. Norsujen ja leopardin lisäksi näimme ainakin kirahveja, seeproja, puhveleita, virtahepoja, erilaisia apinoita, korppikotkia, paviaaneja, paljon lintuja, kilpikonnan ja antilooppeja. Vietimme siis monipuolisen ja unohtumattoman iltapäivän, jonka jälkeen palasimme takaisin leirintäalueelle. Siellä kokit olivat loihtineet meille maukkaan ja riittoisan illallisen, jonka jälkeen Chui kyseli fiiliksiä päivästä ja kertoi seuraavan päivän ohjelmasta. Ennen nukkumaanmenoa tutustuimme leirintäalueen epämääräisiin suihkutiloihin, joissa sai kyllä peseydyttyä lämpimällä vedellä mutta joita ei halunnut sen tarkemmin jäädä tarkastelemaan. Sen sijaan kiinnitimme katseemme upeaan tähtitaivaaseen.

Norsulauma päiväkävelyllä

Babar perheineen

Lake Manyara

Safarifirmojen viidakko ja tärkeät tipit

Ngorongoro crater

Monille tulee Afrikasta ensimmäisenä mieleen safari. Meilläkin safari oli ykkösenä listalla Tansaniassa tehtävien aktiviteettien suhteen. Oli siis alusta asti selvää, että safarille menemme. Sopivan safarifirman löytäminen oli kyllä varsinainen operaatio. Ensimmäisenä luin Lonely Planetin Tansanian matkaoppaasta eri vaihtoehdoista, jo safarikohteita riitti useamman matkan tarpeiksi. Myös safarifirmoja oli lueteltuna toista kymmentä, ja googlettelemalla löytyi vielä satoja lisää. Olimme jo suunnitelleet vapaaehtoistyötä Arushassa, joten keskityin vaihtoehdoissa pohjoisessa sijaitseviin kansallispuistoihin. Lähes kaikki safarifirmat mainostivat suosituimpien safarien kohdistuvan kolmeen kansallispuistoon: Serengeti, Lake Manyara ja Tarangire. Näiden lisäksi ehdottomasti kannattaisi mennä Ngorongoron luonnonsuojelualueelle kraatteriin. Näistä paikoista löysin myös paljon ylistäviä arvosteluita, joten päätin kohdentaa safarikyselyt niihin sijoittuviin retkiin.

Gnuulauma Serengetissä

Seuraavaksi meidän piti miettiä, kuinka monta päivää haluamme viettää safarilla. Aluksi ajattelimme viikkoa, mutta kun lähettelin sähköposteja kymmenkuntaan eri firmaan, kävi nopeasti selväksi, ettei meidän 4000 € matkabudjetillamme pystyisi toteuttamaan niin pitkää safaria edes telttamajoituksella ja lyöttäytymällä isomman ryhmän mukaan. Muutamaan luotettavan oloiseen firmaan lähetin vielä useita lisäkyselyjä lyhemmistä safareista, mutta vaikka päiviä vähennettiin, hinnat olivat edelleen aikamoisia. Suurimpana ongelmana oli se, että meitä oli vain kaksi henkilöä, jolloin meille jakaantuisi suhteessa isompi osa kuluista kuin isommassa porukassa. Olisimme mielellämme lyöttäytyneet isompaan porukkaan, mutta kukaan näistä luotettavista (eli Lonely Planetin tai muun luotettavan tahon suosittelemasta) firmasta ei tarjonnut mahdollisuutta yhdistyä toiseen ryhmään. Viikkojen viestittelyn ja lukuisien budjettilaskelmien jälkeen jätin asian hautumaan, emmekä tehneet vielä päätöksiä suuntaan tai toiseen.

Afrikannorsuja Lake Manyara National Parkissa

Kun olimme rekisteröityneet vapaaehtoistyöhön, sain sähköpostia TVE-järjestön yhteyshenkilöltä Tansaniasta. Hän kertoi, että he tekevät yhteistyötä Tanzania Host Experience -firman (THE) kanssa. THE järjestää safareita ja muita retkiä kohtuulliseen hintaan. Kysyin heiltä safarivaihtoehdoista ja hinnoista, ja heidän hintapyyntönsä oli huomattavasti alhaisempi kuin millään muulla tarkastamallani firmalla. Tämä heti epäilytti, sillä moneen otteeseen eri yhteyksissä oli varoiteltu, että liian halvat safarit eivät välttämättä tarjoa sitä mitä luvataan. Toisaalta he tekivät yhteistyötä sen järjestön kanssa, minkä kautta olimme menossa vapaaehtoistyöhön, eli jonkinlainen oikea kontakti heihin oli.

Sateenkaaren tuolla puolen - Lake Manyara National Park

Lähetin useita sähköposteja THE:n yhteyshenkilölle ja hän vastasi aina nopeasti ja asiallisesti viesteihin. Hän kertoi, että voimme sopia safarista sitten orientaatiotilaisuudessa saavuttuamme Arushaan. Hinta olisi vielä huomattavasti halvempi, jos saisimme samaan porukkaan viisi muuta vapaaehtoista. Kyselin alustavasti facebookissa, onko kukaan samaan aikaan Arushaan tuleva vapaaehtoinen kiinnostunut safarista, ja muutama vastasi olevansa. Päätimmekin siis olla varaamatta mitään safaria etukäteen ja odottaa, että saisimme porukan kasaan paikan päällä. Arushassa orientaatiotilaisuudessa tapasimme muita vapaaehtoistyöntekijöitä ja saimme koottua yhdeksän henkilön porukan 3 yön/4 päivän safarille Lake Manyaraan, Serengetiin ja Ngorongoroon. Hintaa safarille tuli 560 UDS /hlö (+ tipit n. 50 € /hlö), ja siihen sisältyi oikeastaan kaikki: kuljetukset, puistojen sisäänpääsymaksut, telttamajoitus, ruuat ja opastus. Kerrottakoon, että kahden hengen ryhmältä saman retken hinta olisi ollut 925 USD /hlö + tipit, mikä olisi silti ollut merkittävästi halvempi kuin muilta firmoilta kyselemäni vastaavat retket.

Ngorongoro Conservation Area

Lopuksi vielä asiaa tipeistä. Tansaniassa kaikennäköisillä retkillä odotetaan, että asiakkaat maksavat tippiä riippumatta palvelun tasosta. Eri lähteissä on annettu erilaisia sopivaksi katsottuja tippisummia yleisesti tarjotuista palveluista (esimerkiksi safariopas, kokki jne.), mutta niissä tippisummat tuntuivat vaihtelevan melkoisesti. Meillekin tippien antaminen tuotti monesti päänvaivaa, koska emme ikinä osanneet arvioida paikalliseen hintatasoon sopivaa summaa. Safarille mennessämme saimme oppaaltamme infolapun, jossa oli safarin matkasuunnitelman lisäksi myös heidän ehdotuksensa tipeiksi, eli 60 000 Tsh /hlö oppaalle (eli n. 30 €) ja 40 000 Tsh /hlö kokille (eli n. 20 €). Keskustelimme muiden ryhmäläistemme kanssa tipeistä, ja päädyimme siihen että kaikki maksavat tuon heidän ehdottamansa summan, koska olimme hyvin tyytyväisiä heidän palveluihinsa ja loppujen lopuksi kyse oli aika pienistä summista. Kaikkien tippirahat koottiin yhteisiin kirjekuoriin, joissa rahat annettiin kiitosten kera niiden saajalle. Vuorivaelluksella tippien antaminen oli vielä teatraalisempaa ja näyttävämpää kuin safarilla, mutta siitä lisää myöhemmin. 

Takseissa hinta tuli sopia etukäteen, eikä siellä enää kuulunut antaa tippiä sovitun hinnan lisäksi. Ravintoloissa oli soveliasta pyöristää laskun loppusumma ylöspäin lähimpään kymppitonniin. Monissa pakoissa oli myös erillisiä tippiboxeja, joihin oli suotavaa jättää pieni rahasumma. Erityisesti Sansibarin päiväretkillä päivän lopuksi opas ”vaivihkaa” laittoi tippilaatikon näkyvälle paikalle. Joskus kävi myös niin, ettei älynnyt tarpeeksi pontevasti kieltäytyä avusta tai palvelusta, jolloin joutui maksamaan juomarahaa myös asiasta, jota ei oikeasti halunnut tai jonka olisi voinut tehdä itsekin. Onneksi kyse oli aina todella pienistä summista, jotka kuitenkin saattoivat olla paikallisille hyvinkin merkittäviä ansioita. Vessoista sen sijaan emme tainneet maksaa mitään koko reissun aikana, ja vaikka ne olivatkin suurimmaksi osaksi aika hirveässä kunnossa, niitä ainakin löytyi lähes joka paikasta akuutin hädän iskiessä.

Vessa Ngorongorossa