Berliiniinin sykkeessä

Katutaidetta

Saksassa olen käynyt aiemminkin, mutta Berliini oli vielä kokematta. Niin moni on kaupunkia minulle kehunut, että halusin sisällyttää lyhyen Berliini-visitin reissuuni. Entistä houkuttelevammaksi Berliinistä teki se, että kaverini asuu siellä ja sain mahdollisuuden nähdä hänet pitkästä aikaa (tulimme siihen tulokseen, että näimme viimeksi Australiassa yli 4 vuotta sitten). Lisäbonuksena sain majoittua hänen ihanassa kodissaan vierailuni ajan. Luksusta vierailuun toivat oma sänky, kotitekoinen ruoka ja erityisesti pyykkikone.

Oberbaumbrücke

Sain valmistujaislahjaksi Berlin Welcome Cardin, jonka kävinkin heti ensi kättelyssä hakemassa päärautatieaseman turisti-infosta. Kortilla sain matkustaa rajattomasti kaikilla vyöhykkeillä 72 tunnin ajan. Tämä oli erittäin kätevää, sillä Berliinissä nähtävyyksien välillä on jonkin verran etäisyyttä, joten kiireisellä aikataululla (ja jalkojaan säästellen) matkustava ehtii nähdä paljon enemmän, kun pääsee liikkumaan nopeasti paikasta toiseen. Julkiset kulkuneuvot tarjosivat myös lämpöä sekä tuulen- ja sateensuojaa keväisen sään kylmettämälle matkaajalle. 

East Side Gallery

East Side Gallery

Vaikka olin Berliinissä vain 2,5 päivää, ehdin mielestäni nähdä vaikka mitä. Ensimmäisenä iltapäivällä kävin katsomassa "pakolliset" turistinähtävyydet, kuten East Side Galleryn, Berlin TV Towerin, Bradenburgerin portin, Holocaust Memorialin ja Checkpoint Charlien. Kävin myös Potsdamer Platzin Panoramapunktissa katsomassa näköaloja (opiskelijahinta 5 €). Illalla ajoin sitten vielä metrolla Tempelhofer Feldille, joka on vanhalle lentokentälle perustettu ulkoilualue. Valtavalla avoimella alueella näkyi pyöräilijöitä, lenkkeilijöitä, rullaluistelijoita ja leijan lennättäjiä. Tulin vähän kateelliseksi, sillä en ole Suomessa missään nähnyt vastaavaa rullaluisteluparatiisia. 

Berlin TV Tower

Deutscher Bundestag

Brandenburgerin portti

Buddy Bears

Berliini Panoramapunktista katsottuna

Panoramapunkt

Holocaust Memorial

Holocaust Memorial

Tempelhofer Field

Seuraavana päivänä aamupäivä oli sateinen, joten suuntasin Museumsinseille. Olin alunperin ajatellut mennä Pergamon-museoon, koska sitä oli nettiarvosteluissa kovasti kehuttu. Sinne oli kuitenkin yli 2 tunnin jono, joten päätin jättää sen seuraavaan kertaan. Minulle oltiin suositeltu myös Neues Museumia, jonne ei tarvinnut juurikaan jonottaa, joten päätin mennä sinne. Museorakennus oli todella hieno, ja näyttelykin oli mielenkiintoinen. Siellä oli paljon egyptiläisiä esineitä ja suosituimpana nähtävyytenä veistos Nefertitin päästä (josta ei saanut ottaa valokuvia). Pari tuntia vierähti nopeasti näyttelyn lumoissa. Ulkona kuitenkin satoi edelleen, joten päätin käydä myös viereisessä Alte Nationalgaleriessa eli vanhassa kansallisgalleriassa, jossa oli kolmessa kerroksessa maalauksia ja veistoksia neoklassismin, romantiikan, idealismin, realismin ja impressionismin ajoilta. Kolmannessa kerroksessa oli muutamia Monet'n, Renoir'n ja Van Goghin maalauksia, jotka erottautuivat edukseen. Toisaalta tykkäsin myös monista muistakin maalauksista.

Museumsisel: Neues Museum ja Alte Nationalgalerie

Neues Museum

Neues Museum

Neues Museum

Egyptiläinen Voldemort? (Neues Museum)

Neues Museum

Berliinin kultainen hattu ja muuta (Neues Museum)

Kuuluisien taiteilijoiden antia Alte Nationalgaleriessa

Iltapäivällä sade viimein lakkasi. Päätin käydä Zoologischer Gartenissa pyörimässä. Siellä kävin Bikini Berlin -ostoskeskuksessa, jossa oli useita pieniä erikosiputiikkeja. Kaikkea kivaa ja tarpeellista (ihan varmasti) olisi ollut tarjolla, mutta onneksi en sortunut ostamaan mitään muuta kuin kivoja postikortteja. Shoppailukierroksen jälkeen ajoin S-bahnilla Marzahniin (lähiö koillisessa) ja menin sieltä bussilla Gärten der Welt -puistoon. Jälkikäteen kuulin, että Marzahn on vähän epäilyttävää aluetta, mutta onneksi en sitä tiennyt sinne mennessäni, koska siellä näytti ihan kivalta. Itse puisto oli tosi mukava varsinkin kuin aurinko paistoi aina välillä. Sisäänpääsymaksu on 5 €, mutta Welcome Cardillani sain 33 % alennusta. Alueella oli puistoja eri maista, kuten Kiinasta, Japanista ja Koreasta. Siellä oli myös labyrintti, jonka keskelle pääsin pienen etsinnän jälkeen. Tie ulos löytyi vähän helpommin. Puistossa ei juurikaan ollut muita ihmisiä (varmaan säästä ja vuodenajasta johtuen), mutta tällaiselle puistoihmiselle se oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Bikini Berlin

Pahamaineinen Marzahn

Labyrintti Gärten der Weltissä 

Kiinalainen puutarha

Gärten der Welt

Gärten der Welt

Itämainen puutarha

Gärten der Welt

Gärten der Welt

Mummo karusellissa

Satupatsaita

Japanilainen puutarha

Korealainen puutarha

Viimeisenä päivänä nukuin pitkään ja pesin sitten pyykkiä. Klo 11 jälkeen lähdin reissulle Potsdamiin, jonne oli noin tunnin matka metrolla ja paikallisjunalla. Alunperin olin ajatellut vuokrata siellä pyörän, mutta perille päästyäni siellä kävi niin voimakas kylmä viima ja vettä ripsi aika ajoin, joten päädyin suosiolla käyttämään bussia. Kävelin ensin kaupungin vanhassa keskustassa ja menin sitten Sanssouci Parkiin, jossa ihastelin puutarhaa ja sen upeita palatseja. Istuskelin jonkin aikaa pienessä kahvilassa lukemassa kirjaa. Sitten jatkoin eteenpäin ja kävin katsomassa hulppean Potsdamin yliopiston. Alkoi taas sataa, joten hyppäsin bussiin ja ajelin ympäriinsä kunnes sade loppui. 

Potsdam

Brandenburgerin portti Potsdamissa

Sanssouci Park

Sanssoucin linna

Sanssouci Park ja Neues Palais

Sanssouci Park

Potsdamin yliopistoa

Olin ajatellut käydä vielä parissa muussa paikassa, mutta keli oli se verran kurja, että päätin suunnata suosiolla takaisin kotiin. Kävimme illalal vielä hakemassa herkulliset burgerit Burgermeister-grillistä, joka toimii entisessä julkisessa vessarakennuksessa. Postikortinkirjoitusurakan ja pakkaamisen jälkeen uni maittoi. Aamulla sitten pitikin herätä aikaisin, jotta ehdin ajoissa Prahan junaan. Lähdin sen verran hyvissä ajoin, että ehdin käydä törsäämässä paikkavaraukseen (4,5 €), ostaa postimerkkejä ja viedä kortit postilaatikkoon. Täällä sitä nyt sitten ollaan (juuri nyt Dresdenin asemalla) junassa kohti Prahaa. 

Burgermeister

Maitojunalla Saksaan

Taajamajuna Krzyzkistä Berliiniin

Krakovasta Berliiniin matkatessa pääsin nauttimaan yöjunalla matkustamisen eduista: eipä tarvinnut maksaa yön majoituksesta mitään (ylimääräistä), kun reililipulla sain nukkua junassa ilmaiseksi. Kävin perjantai-iltana Krakovan rautatieasemalla kysymässä junayhteyksistä Berliiniin, koska aiemmin löytämiäni järkeviä yöjunayhteyksiä en enää itse löytänyt netistä. Ystävällinen virkailija löysikin minulle junan, joka lähtee illalla kymmenen jälkeen Krakovasta ja saapuu Krzyzkiin (Puolassa, piti hostellilla heti tarkistaa, että missä kyseinen paikka on) seitsemältä aamulla. Tähän junaan sain paikkavarauksen istumapaikalle ilman lisämaksua. Virkailija sanoi, että Krzyzkistä menisi sitten juna Berliiniin enkä tarvitsisi siihen paikkavarausta. Katsoin jälkikäteen netistä, että tällainen juna todella menee, eli homma hoidossa.

Istumapaikka yöjunassa

Kyllä tuossa kelpasi nukkua

Sunnuntai-iltana menin juna-asemalle ja juna olikin jo laiturilla odottamassa. Minulle oli varattuna ikkunapaikka kuuden hengen "kopista", eikä siellä ollut muita ihmisiä ollenkaan. Lueskelin kirjaa siihen asti, että lipuntarkastaja tuli katsomaan lippuni. Sitten laskin oman ja vastapuolen penkin alas ja kävin nukkumaan. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että joku muu tuli istumaan samaan koppiin. Seuraavan kerran havahduinkin sitten vasta puoli seitsemältä aamulla, kun lipuntarkastaja tuli taas katsomaan lippuni. Kopissa ei silloin enää ollut muita. Lipuntarkastaja sanoi, että Krzyz on kolmas pysäkki, ja saavuimmekin sinne ihan ajallaan. Tuli myös testattua junan vessa, joka toimi kuin junan vessa. Vettä ei tosin hanasta tullut, mutta onneksi on käsidesiä.

Krzyzkin juna-asema

Maisemaa matkan varrelta

Krzyz on pieni tuppukylä, mutta asemarakennus siellä sentään on ja lipunmyyntikin oli auki. Yritin kysyä virkailijalta, että tarvitseeko seuraavaan junaan paikkavarausta, mutta hän ei oikein puhunut englantia. Näytin interrail-lippuani ja sanoin Berlin, jolloin hän kirjoitti minulle lapulle laiturin numeron ja kellonajan, jolloin juna lähtee. No, eipä siellä asemalla muita junia sitten ollutkaan kuin kahden vaunun taajamajuna. Junassa luki moneen otteeseen isolla Berlin, joten oletin, että sen on pakko olla oikea juna. Aikataulun mukaisesti juna sitten lähtikin ja ajoi maaseudulla pikkukylien asemilla pysähdellen. Puolan puolella paikoittain näytti satavan lunta (!), mutta Saksan puolella aurinkokin jo paistoi. Junamatka kuluikin yllättävän nopeasti ja ihan aikataulussa saavuin Berliiniin. 

Berliinin päärautatieasema

Museoiden lumossa Krakovassa

Piknikillä joen rannassa

Kaksi viimeistä päivää Krakovassa meni mukavasti nukkuen aamulla juuri niin pitkään kuin nukutti, maaten joen rannalla nurmikolla hyvää kirjaa lukien ja museoissa kierrellen. Ensimmäisenä oli kävin Schindlerin tehtaalla (Fabryka Schindlerna), jonka interaktiivisessa näyttelyssä kerrottiin Krakovan miehityksestä toisen maailmansodan aikaan (ei näiltä natsikohteista vaan pääse Krakovassa välttymään). Opiskelijahintainen sisäänpääsylippu maksoi 4 €. Ilmeisesti museoon on rajoitettu määrä sisäänpääsylippuja vuorokautta kohti, joten lippujen ennakkovarausta suositellaan. Ajattelin kuitenkin, että nyt kun ei ole vielä turistisesonkiaika, ei ennakkovarausta varmaan tarvitse. Olin oikeassa, sillä en joutunut edes odottamaan museolla vaan pääsin suoraan näyttelytiloihin.

Pidin hyvin järjestetystä näyttelystä, jossa sai kattavasti tietoa Krakovan tilanteesta toisen maailmansodan aikaan. (Tosin tuli paha mieli, kun ruotsalaiset turistit ottivat toisistaan kuvia, joissa tekivät natsitervehdystä punaisten hakaristilippujen vieressä.) Vaikka näyttelytilana toimi Schindlerin tehdas, näyttelyssä kerrottiin tehtaa tapahtumista hyvin vähän. Ilmeisesti alkuperisest tehtaasta ei olekaan enää juuri mitään jäljellä. Yläkerrassa pääsin kuitenkin käymään Oskar Schindlerin työhuoneessa. Pari tuntia vierähti museossa hyvin nopeasti, joten ehdottomasti kannatti kävellä pari kilometrä joen toiselle puolelle museokäyntiä varten.

Näyttelytilaa Schindlerin tehtaalla

Natsiliput liehuvat näyttelytilassa

Mallinnus Krakovan juutalaisalueen muurista toisen maailmansodan aikaan 

Nukkeja

Oscar Schindlerin työhuone

Etsi viides sika

Schindlerin tehtaalle saapuessani huomasin, että sen vieressä olevassa nykytaiteen museossa MOCAK (Museum of Contemporary Art in Krakow) oli juuri pari päivää aiemmin avattu Medicine in Art -näyttely. Halusin tietenkin käydä katsomassa myös sen, ja sattumalta sinä päivänä kyseiseen näyttelyyn oli myös ilmainen sisäänpääsy. Siellä oli monenlaisia teoksia perinteisistä maalauksista veistoksiin ja videoinstallaatioihin. Näyttely oli yllättävän iso, ja sielläkin vierähti toista tuntia, vaikken kaikkia pidempiä videoteoksia katsonutkaan loppuun asti. Näyttely on MOCAKissa 2.10.2016 asti ja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, vaikkei "alan ihminen" olisikaan.

Teoksessa käytetty sulatettuja muovileluja

Päheä martto

Lapsuudessa jalkansa menettänyt taiteilija teki puuttuvasta jalastaan aidonnäköisen mallin

Viimeiselle Krakovan päivälle olin säästellyt reissua Wieliczkan suolakaivokseen, joka Auschwitz-Birkenaun ohella on Krakovan suosituimpia päiväretkikohteita. Kaivos sijaitsee Wieliczkan kaupungissa n. 14 km Krakovasta, ja kaivoksen eteen pääsi helposti bussilla aivan hostellini vierestä (1 €, matkan kesto n. 30 min). Kuten muualle Puolan turistikohteista, myös kaivokseen järjestettiin ryhmävierailuja. Yksittäiset vierailijat voivat myös ostaa liput etukäteen netistä tietylle kellonajalle, koska kaivokseen pääsee vain oppaan kanssa ja vain rajoitettu määrä ihmisiä kerrallaan. Toisaalta kaivoksen nettisivuilla sanottiin, ettei iksittäisten turistien tarvitse varata lippua, vaan se onnistuu paikan päältä. Itse en lippua etukäteen varannut, koska en ollut varma, mihin aikaan haluaisin tulla paikan päälle. No, kun saavuin sinne puolenpäivän jälkeen, paikka kuhisi turisteja ja lippujono oli melkoinen. Ulkona oli melkoisen kylmä ja vettä tuli Esteristä. Onneksi oli kuoritakki päällä ja hetken jonotettuani pääsin jo katoksen alle. Jouduin jonottamaan ehkä n. 20 min. Sitten sain lipun klo 14:00 lähtöön (johon oli vielä reilu tunti aikaa). Opiskelijahintainen lippu maksoi 16 € + valokuvauslupa 2,5 €. Koska keli oli edelleen huono, siirryin alueella olevaan kahvilaan odottelemaan opastetun kierrokseni alkua. 

Suolakaivoksen sisäänkäynti

Klo 13:45 siirryin jonottamaan kaivoksen sisäänkäynnille (juuri sopivasti vielä mahduin katoksen alle). Meitä ei kuitenkaan päästetty sisään ennen kuin kello oli tasan kaksi. Saimme sisällä kaulaan roikkumaan laitettavat vastaanottimet ja kuulokkeet, jotta kuulisimme oppaamme myös vähän kauempaa. Sitten viimein pääsimme kaivokseen. Ensin piti kävellä lukematon määrä portaita alaspäin, ja sitten jatkoimme tunneleita pitkin. Opas sanoi, että parin tunnin vierailumme aikana ehdimme nähdä 2 % kaivoksesta, eli ihan valtava kompleksi on kyseessä. Pysähdyimme useammassa pienemmässä kammiossa, joissa oli suolasta vesiettyjä patsaita (ja tietenkin kaikki seinätkin olivat suolaa). Ajattelin, että ihan kiva, mutta en ollut erityisen vaikuttunut. Tai siis hienoja patsaita ne olivat, mutta siihen hehkutuksen määrään verrattuna, jota olin paikasta lukenut, ne tuntuivat vähän valjuilta.

Portaat alas

Kaivoksen käytävää

Suolainen seinä

Suolapatsas

Lisää suolapatsaita

Kuningas

Lisää portaita

Kääpiöitä työssään

Kylläpä sitten sain yllättyä, kun saavuimme St. Kingan kappeliin. Kauniita kirkkoja olen tälläkin matkalla jo nähnyt, mutta tämä kappeli oli aivan uskomattoman upea. Siellä oli todella tarkasti tehtyjä patsaita ja seinäveistoksia puhmattakaan kattokruunuista, joiden kristallit olivat luonnollisesti myös suolaa. Saimme viettää kappelissa joitakin minuutteja, jonja jälkeen jatkoimme matkaa yhä isompiin kammioihin. Retki kesti yhteensä n. 2 tuntia, ja aika kulului kuin siivillä. Lopuksi saimme vielä vapaasti viettää aikaa maan alla tiloissa, joissa oli kahvila, ravintola, kauppoja ja elokuvanäytös. Lipun hintaan olisi kuulunut käynti museossa, mutta päätin jättää sen väliin, jotta ehtisin vielä Krakovassa museoon. Kaivoksesta ei saanut poistua yksin, joten siirryin odottamaan, että pääsisin oppaan ja isomman ryhmän mukana uloskäynnille. Kävelimme vielä vähän matkaa ja sitten kirjaimellisesti sullouduimme 14 hemkilöä kerrallaan erittäin ahtaaseen hissiin. Huimalla nopeudella se nosti meidät ylös maan pinnalle, jossa sadekin oli jo loppunut.

Upea St. Kinga

Yli 100 vuotta vanha suolapatsas

Paavi Johannes Paavali II

Seuraava upea kammio

Korkea katto

Ei pöllömpi maanalainen ravintola

Viimeisenä Krakovan nähtävyytenä kävin Rynek Underground -museossa, jossa kävellään 2000-luvulla löydetyn maanalaisen torin ja muiden kammioiden alueella. Tännekin päivittäinen kävijämäärä on rajattu, mutta ilman ennakkovarausta sain lipputoimistosta lipun, jolla pääsin sisään 30 min kuluttua (opiskelijahinta 4 €). Museossa oli sekä alueelta kaivettuja arkeologisia löytöjä sekä tietoa Krakovan keskiaikaisesta historiasta modernilla tavalla esitettynä. Oli hologrammeja, videoita ja interaktiivisia pisteitä. Joka paikkaa tietysti kehystivät maanalaiset tiiliseinät. Viimeisissä kammioissa esitettiin mielenkiintoisia dokumentteja Krakovan historiasta. Oli mukavaa, että mielenkiintoisessa museossa ei ollut liikaa porukkaa samaan aikaan, niin pystyi rauhassa lukemaan esittelytekstejä ja tutkimaan näyttelyä, joka täydensi hienosti Krakovan museokierrostani. Nyt on kuitenkin aika siirtyä seuraavaan kaupunkiin, joten täältä tullaan Berliini.

Maanalaisia jäänteitä

Keskiaikainen vaaka

Krakovan vanhankaupungin pienoismalli

Hologrammi

Keskiaikaisia lukkoja ja avaimia

Keskiaikainen lelu 

Sormuksia

Maanalaisia seiniä

Käytävä maan alla

Kuva alueen arkeologiselta kaivaukselta