Jännittävää junailua suunnitteilla

Pyhätunturilla

Mainio kesä Lapissa on ohi ja paluu arkeen iski tällä viikolla. Lapin kesä oli lyhyt, kylmä ja vähälumien, mutta mukavat ihmiset ja lumoavat maisemat lämmittivät sydäntä sateisinakin päivinä. Kesän aikana tuli ajeltua vajaa 5000 km ja vaellettua n. 120 km (+ lyhyempiä pyöräily- ja kävelyretkiä Rovaniemen ympäristössä). Talviturkkia en kyllä tarjennut Lapissa heittää, mutta onneksi heinäkuussa käväisin mökillä Pohjois-Karjalassa ja siellä järvivesi oli uimalämpöistä (ainakin saunasta käsin). 

Maisema mökkilaiturilta

Minulta jo kyseltiin, että minne olen joululomalla lähdössä reissuun tänä vuonna. Eivät meinanneet uskoa, kun sanoin, ettei joulureissua ole nyt suunnitteilla. Tänä vuonna on kuitenkin jo 3 ulkomaanreissua takana, joten käytän joululoman tällä kertaa reissukassan kartutukseen. Eipä siihen helmikuun loppuunkaan, jolloin lähdemme kurssimatkalle Sri Lankaan, ole enää kuin puoli vuotta. Vaikka tätä reissua odotan innolla, en kuitenkaan osaa olla haaveilematta jo seuraavasta reissusta. Koska olen hurahtanut myös matkojen suunnitteluun, en kerta kaikkiaan kestä tilannetta, jossa minulla ei olisi matkasuunnitelmaa työn alla. Sri Lakna ei itseltäni vaadi niin paljon suunnittelua, koska muut hoitavat pääasiassa kaikki matkajärjestelyt. Enköhän minä kuitenkin vielä päädy suunnittelemaan mieleisiäni lisäekskursioita ja muuta päiväohjelmaa, mutta sen ehtii sitten lähempänä matkaa (Lonely Planetin matkaopasta olenkin jo lueskellut). 

Nyt tällä viikolla innostuinkin sitten taas selailemaan Interrail-oppaita. Joskus alkuvuodesta ajattelin, että olisin nyt joululomalla lähtenyt reilaamaan, mutta sitten päätinkin lähteä kurssimatkalle, eivätkä rahat riitä kaikkeen. Kesällä sitten kypsyi ajatus siitä, että mitä jos lähtisinkin reilaamaan ensi keväänä huhti-toukokuussa. Se tulee kyllä pian Sri Lankan jälkeen, mutta jos joululoman teen ahkerasti töitä, saan ehkä rahat riittämään molempiin reissuihin. Näitä asioita pohdiskellessani aloinkin jo suunnitella sopivaa reittiä ja kohdekaupunkeja, ja alustava suunnitelma muotoutuikin parissa illassa. Koska reililippua ei tarvitse ostaa kuukausia etukäteen, voinhan sitten vasta keväällä päättää, lähdenkö vai enkö. (Just joo, sen kun näkisi, että suunnittelisin itselleni kivan reissun enkä sitten lähtisi. Kyllä ne rahat saa jostain kaivettua, kun on riittävä motivaattori. :D)

Olen Euroopassa jo jonkin verran reissannut lapsena perheen kanssa, joten perinteiset Ranska, Italia, Kreikka ja Iso-Britannia eivät nyt vetäneet puoleensa. Sen sijaan Itä-Euroopassa on useita kiinnostavia kaupunkeja, joissa mieluusti vierailisin. Alusta asti oli selvää, että valitsen reililipuista 30 pv lipun, jolla saa rajattomasti kulkea kaikissa Interrail-maissa. Sitten vaan aloin kartasta katsella, missä olisi kivoja paikkoja, ja Interrail-nettisivuilta etsin juna-aikatauluja selvittääkseni, miten nämä paikat voisi kätevästi yhdistää toisiinsa. Kävipä sitten ilmi, että niitä kiinnostavia paikkoja onkin aika monta J. Onneksi en yleensä viihdy kauhean pitkään samassa paikassa (ainakaan tämän tyyppisillä reissuilla), ja junassa matkustaminen on kivaa. Päätin tällä reissulla keskittyä pääasiassa kaupunkinähtävyyksiin ja jättää vaellusretket seuraaville kerroille, koska haluan päästä matkaan mahdollisimman kevyen rinkan kanssa.

Alustavaksi matkasuunnitelmaksi muodostui 36 päivän reissu. Ensin Helsingistä lautalla Tallinaan, sieltä bussilla Riikan ja Vilnan kautta Varsovaan, josta varsinainen 30 päivän Interrail-osuus alkaa. Sieltä suuntaan Krakovaan, josta käsin käyn Auschwitzissa. Krakovasta Prahaan, josta reissu Berliiniin ja takaisin. Sitten Wien, josta reissu Salzburgiin. Matka jatkuu Bratislavan kautta Budapestiin ja edelleen Zagrebiin. Sieltä Splitiin, josta sitten bussilla Dubrovnikiin ja edelleen Mostarin kautta Sarajevoon ja Belgradiin. Sitten taas junalla Sofiaan ja sieltä Istanbuliin. Interrail-osuus olisikin sitten siinä, ja voin jäädä pariksi päiväksi Istanbuliin. Sieltä sitten yöbussilla Göremeen, jossa pääsen (toivon mukaan) kuumailmapalloretkelle Cappadocian ylle (ystäväni suosituksesta). Lopuksi yöbussilla takaisin Istanbuliin ja sieltä sitten lentäen Helsinkiin. 

Tämä suunnitelma on tietenkin alustava, ja elää vielä sen mukaan, mikä tuntuu sitten paikan päällä kiinnostavalta. Näköjään kuitenkin aikataulullisesti on mahdollista käydä 14 maassa 36 päivässä, kun viettää jokaisessa kaupungissa 1-3 päivää. Aiempien kaupunkilomieni perusteella ajattelen, että se on itselleni ihan riittävän pitkä aika. Tarkoituksenani on kuitenkin nimenomaan nauttia siirtymisestä paikasta toiseen ja fiilistellä eri kaupunkien tunnelmia eikä yrittää ehtiä koluta kaikkia ”pakollisia” nähtävyyksiä. Eipä tässä nyt siis muuta voi kuin tehdä ahkerasti töitä, että pääsee tämän reissun toteuttamaan. Ei tämän blogin tunnuslause turhaan ole ”kukkaro ohenee, elonlaatu kohenee”. :D